Erilaisten indeksien leikkaaminen on noussut ensi vaalikauden säästölistojen ykkösjutuksi. Paljon on ollut puhetta erilaisten sosiaalietuuksien indeksien jäädytyksestä, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että ne jäisivät jälkeet hintatason kehityksestä. Nykyinen hallitus on sinällään jo puuttunut paljonkin indekseihin ja tämä on aiheuttanut paljon ongelmia pienituloisten kannalta.
Myös hyvinvointialueiden rahoituksen indeksileikkaukset tai jäädytykset ovat olleet esillä. Sekään ei ole kovinkaan hyvä idea tai jos se hyväksytään, hyväksytään samalla suuret lisäleikkaukset sote-palveluihin, jotka ovat olleet jo muutenkin kriisissä. Kyse on käytännössä siitä, riittääkö rahat hoitohenkilökunnan, lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden palkkoihin tai lääkkeisiin ja niin edelleen.
Hyvinvointialueiden menot kasvavat joka vuosi, riippumatta sen päättäjien tekemisistä. Palkat nousevat, lääkkeet kallistuvat, hoitotarvikkeet maksavat enemmän, palvelutarvetta kasvattaa väestön ikääntyminen ja ennen kaikkea ostopalveluiden (esimerkiksi lastensuojelun tai vammaishoivan laitoshoidon) hinnat kasvavat.
Samaan aikaan hyvinvointialueilla ei ole omaa verotusoikeutta. Ne eivät voi paikata valtion rahoituksen puutteita nostamalla veroja, vaan ovat lähes kokonaan riippuvaisia valtion myöntämästä rahoituksesta.
Juuri siksi rahoitusindeksin leikkaaminen ja jo nyt todellisuutta oleva rahoitusmallin häilyvyys on ongelmallista. Jos kustannukset kasvavat vaikkapa kolme prosenttia, mutta rahoitus vain kaksi prosenttia, syntyy vaje, joka on katettava säästöillä. Esimerkiksi kun Pohteelle annettiin tämän vuoden vapunaattona uudet VM:n rahoituslaskemat, joissa vuodelle 2027 rahoitus kasvoi vain 1,6 prosentilla, oli edellisiin laskelmiin laskua peräti 56 miljoonaa euroa.
Ja mistä säästöt lopulta löytyvät? Ihmisten arjesta. Palveluverkkoa supistetaan, vastaanottoaikoja vähennetään tai investointeja siirretään tulevaisuuteen. Tai sitten käynnistetään pakotettuina massiiviset yt:t kuten Pohteella, jossa nytkin on laskennallinen 500 työntekijän vähennystarve. Samalla henkilöstö joutuu tekemään enemmän entistä pienemmillä resursseilla.
Usein kuulee sanottavan, että hyvinvointialueiden pitäisi vain tehostaa toimintaansa tai leikata ryhmärahoista. Totta kai toimintaa pitää kehittää jatkuvasti. Sitä tehdään jo nyt. Mutta mikään organisaatio ei voi loputtomasti kuroa umpeen kasvavaa rahoitusvajetta ilman, että se näkyy palveluissa.
Minun puolesta lisäksi ryhmärahat saisi vaikka heivata mäkeen, mutta kun kuluvana vuonna niitä voitaisiin Pohteellakin maksaa enintään 0,287 miljoonaa euroa, ei sillä tilannetta esimerkiksi nykyisten yt:ten suhteen pelastettaisi, koska säästötarve niissä on 30 miljoonaa euroa. Tämä rehellisyyden nimessä
Jos tulevaisuudessa halutaan leikata siis hyvinvointialueiden rahoitusta entisestään esimerkiksi indeksit jäädyttämällä, ei se tapahdu ilman palvelutason selkeää laskua ja palveluverkon supistumista kaikilla toimialoilla. Vanhushoivassa, mielenterveyspalveluissa, vammaispuolella ja perusterveydenhuollossa. Kaikkialla.
Jos valtio haluaa leikata hyvinvointialueiden rahoitusta, sen pitäisi myös kertoa rehellisesti, mistä palveluista ollaan valmiita luopumaan. Rahoitusindeksien leikkaukset ovat suoria leikkauksia ihmisten arjesta.