Työ Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuustossa lähtee varsin vauhdikkaasti käyntiin, koska jo huomenna torstaina 27.1. on ensimmäinen valtuuston seminaari.
Esille tulee varmasti isoja asioita, vaikka valmistelua on tehty pitkään poliittisen ohjauksen siivittämänä. Mutta mikä onkaan hyvinvointialueen tilannekuva ja missä mennään?
Pohjois-Pohjanmaan seudut ovat kovin erilaisia sairastavuutensa, ikärakenteensa ja paikallisten sote-budjettien osalta. Toisaalta sitten taas koko maakunnan ongelma on kiihtyvä ikääntyminen, mikä luo entistä suuremmat paineet niin sote-ammattilaisten saatavuuteen ja lisää hoitotarvetta. Eikä oikein missään Pohjois-Pohjanmaalla tahdo päästä lääkäriin kiireettä.
Toisaalta sitten taas on hyvä lähteä myönteisimmistä näkökulmista käsin. Ikääntyneet ihmiset ovat toisaalta parempikuntoisia kuin aiemmin ja meillä on itse asiassa tällä hetkellä kohtuullisen kattava palveluverkko, jos tarkastelee maakunnan kaikkia 30 kuntaa. Maakunnassa on rutkasti erilaisia toimintamalleja niin palveluiden tuotannossa ja rakenteessa. Hoitokäytännötkin vaihtelevat huomattavan paljon kuntien välillä. Lisäksi on huomattavan paljon eroa siinä, paljonko kunnissa käytetään soten eri osa-alueilla yksityisiä palveluntarjoajia.
Tästä kaikesta nähdään, että kuinka hyvä on, että jatkossa palvelut järjestää yksi putiikki vielä nyt pystyssä olevan 19+2 organisaation sijasta. Toki jatkossakin alueelliset tarpeet ja linjaukset tulevat vaihtelemaan, onhan Oulussakin varsin erilaiset tilanteet Yli-Iissä ja Tuirassa.
Toistaiseksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen valmistelu on sujunut hyvässä yhteistyössä eri puolueiden kesken. Jää nähtäväksi, kuinka kauan tämä konsensus kestää. Toki itse toivon, että saamme rakennettua johdonmukaisesti hyviä sote-palveluita porukalla. On toki selvää, että esimerkiksi oikeisto markkinoi jatkuvasti palveluseteleiden käytön lisäämistä sote-palveluissa.
Ymmärrän palveluseteleiden tarpeen oikein hyvin esimerkiksi jononpurkutilanteissa ja tuolloin voin aivan hyvin kannattaa niitä, mutta ”piikin avaamiseen” niiden suhteen olen kyllä varsin kriittinen. Palveluseteleihin käytetyt rahat ovat kuitenkin pois julkisen sektorin oman toiminnan kehittämisestä ja on monesti tilanteita, että palveluseteleillä ei saada luotua kestäviä ja samalla myös kustannustehokkaita hoitopolkuja. Palveluseteleillä tehdään tietenkin ennen kaikkea liiketoimintaa, tämä on luonnollista ja ymmärrettävää.
Palveluseteleiden omavastuuosuudetkaan eivät esimerkiksi kerrytä maksukattoa. Joskus siis palvelusetelit voivat toimia ostopalveluissa ”varaventtiilinä”, mutta pistetään pääpanostus oman tuotannon kehittämiseen. Enkä varsinkaan kannata lainsäädäntöä, joka tekisi palveluseteleiden tarjoamisesta velvoittavaa.
Mutta tämä tästä. Onhan meillä illalla Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston piirihallituksen kokous, jossa käymme aluevaalitulosta lävitse ja pohdimme tavoitteita piirien paikkajakoneuvotteluihin. Ja lauantaina on aluevaltuustoryhmämme järjestäytymiskokous.
Vauhdikas kevät siis luvassa. Kokousrumbasta onkin tullut jo puolisoa ja työnantajaa varoiteltua, mutta siittä tämä lähtee… Niin, onhan palautetta tullut jo tuleville asioille esimerkiksi organisaatiorakenteen kehittämisestä. Psykiatreja huolettaa ymmärrettävästi esillä ollut ratkaisu perhe- ja psykososiaalisten palveluiden organisaatiosta, jossa terveyden- ja sairaanhoito on toisessa kokonaisuudessa. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin tavoitteen tuoda sosiaalipalveluita tukemaan paremmin mielenterveyttä. Ratkaisut tämän(kin) asian suhteen ovat vielä tekemättä, ja asia voi aivan hyvin puhututtaa torstainakin. Koitetaan löytää ratkaisu, joka olisi hyvä niin asiakkaiden ja sote-ammattilaisten kannalta.