SDP:n kansanedustaja Aki Lindén esitti eilen (19.8.) Helsingin Sanomissa näkemyksiään tulevan vaalikauden sote-linjauksista. Lindénin näkemykset on otettava vakavasti. Hän on toiminut asiasta vastaavana ministerinä ja on puolueessaan melkoinen auktoriteetti sosiaali- ja etenkin terveydenhuollon kysymyksissä. Olen itsekin ollut usein samaa mieltä tämän meritoituneen sote-veteraanin kanssa.
Tällä kertaa Lindénin näkemykset ovat kuitenkin erittäin huolestuttavia. Jos SDP leikkaisi ensi vaalikaudella hyvinvointialueindeksistä miljardin ja tavoittelisi näin vuosittaista yhden prosenttiyksikön säästöä, kyse olisi rajusta leikkauksesta suoraan ihmisten peruspalveluihin.
Yhden prosenttiyksikön indeksileikkaus vähentäisi hyvinvointialueiden rahoitusta vuosittain noin 280 miljoonalla eurolla. Pohteen osuus valtakunnallisesta rahoituksesta on ollut noin 7,6 prosenttia. Rahoituksen määräytyminen on toki erittäin monimutkaista, mutta yksinkertaistettuna Lindénin indeksileikkuri voisi vähentää Pohteen rahoitusta vuosittain jopa noin 20 miljoonalla eurolla.
Eipä tuo mitään, voi joku ajatella, kun organisaation budjetti on yli kaksi miljardia euroa.
Onpa se kuitenkin todella paljon.
Jo tälle vuodelle rahoituslaskelmat – jotka vaappuvat muutenkin alituisesti – yllättivät vapunaattona. Pohteen vuoden 2027 rahoituksen kasvu jäi vain 1,6 prosenttiin, ja kokonaisrahoitus pieneni aiempaan laskelmaan verrattuna 56 miljoonalla eurolla.
Tämän vuoksi Pohde joutui käynnistämään muutosneuvottelut, joiden laskennallinen vähennystarve vastaa 500 työntekijää. Samalla valmisteluun palautettiin sote-palvelujen järjestämissuunnitelma, johon on löydettävä uusia säästöjä 15–20 miljoonaa euroa.
Hyvinvointialue ei voi lähettää laskua kunnille, eikä sillä ole verotusoikeutta. Mahdollisuudet palvelujen myymiseen ulkopuolelle ovat hyvin rajalliset, ja taloudellista liikkumavaraa rajoittaa lisäksi laissa säädetty alijäämien kattamisvelvoite.
Pohteelle langetettava 20 miljoonan euron lisäleikkaus vastaisi mittakaavaltaan ainakin kymmentä paikallisesti erittäin paljon tapetilla ollutta Oulaskankaan päiväkirurgian lakkautusta joka vuosi tulevalla vaalikaudella. Siinä hieman mittakaavaa ehdotetusta (ja siis todellakin vuosittaisesta) urakasta.
Lindén luottaa HS:n haastattelussa tuottavuuden kasvuun. Hänen mukaansa olisi hyvinvointialueiden omissa käsissä, heikentäisikö indeksileikkaus palvelujen laatua, jos säästöä ei kyettäisi kattamaan tuottavuutta parantamalla.
Nyt onkin pakko sanoa arvostamalleni Aki Lindénille kaksi sanaa: katin kontit.
Pohteella on jo tehty poikkeuksellisen mittavia tuottavuustoimia ja säästöohjelmia. Esimerkiksi uudesta tulevaisuuden OYSista on haettu ja haetaan edelleen kymmenien miljoonien eurojen tuottavuushyötyjä. Silti Pohteella on jouduttu tekemään vuosi toisensa jälkeen näännyttäviä säästöohjelmia, jotka ovat supistaneet palveluverkkoa ja laskeneet esimerkiksi ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan kattavuutta. Ihmisten kritiikki on ollut rajua ja monesti erittäin perusteltua.
Tuottavuutta ei voida loputtomasti nostaa, jos samaan aikaan leikataan jatkuvasti toiminnan pohjaa. Pohteellakin pitäisi viimein päästä säästämisestä ja supistamisesta siihen paljon puhuttuun kehittämisen aikaan.
Rahoituksen on noustava, koska hoitotarvikkeiden, lääkkeiden ja kaiken muunkin hyvinvointialueilla tarvittavan hinnat nousevat vääjäämättä. Taitavatpa sote-ammattilaisille kuulua myös ostovoimaa ylläpitävät palkankorotukset. Ennen kaikkea palvelutarvetta kasvattaa tulevina vuosina entisestään ikääntyvä väestö: elämän viimeiset vuodet ovat sote-palvelujen näkökulmasta kaikkein kalleimpia.
Lindénillä oli haastattelussa hyviäkin nostoja. Hän haluaisi esimerkiksi palauttaa perusterveydenhuollon hoitotakuun kahteen viikkoon ja yhdistää sen omalääkärimalliin. Hyvä idea. Toisella kädellä tehtävä indeksileikkaus voisi kuitenkin runnella hyvinvointialueiden toimintaa ja vaikeuttaa juuri näiden uudistusten toteuttamista. Toisaalta Lindénin oman tuottavuusajattelun kanssa on minusta tietyssä ristiriidassa se, että hän haluaa sinänsä perustellusti parantaa hoitajamitoitusta. Tuottavuuden kasvulla kun monesti haetaan sitä, että työt saadaan tehtyä pienemmällä henkilöresurssilla.
Lindén myös laskisi ainakin osin terveydenhuollon asiakasmaksuja, ja tämä on hänen mukaansa SDP:n linja. Ymmärrettävä ja kannatettava tavoite. Toisaalta SDP:n talousäänenä pidetty Joona Räsänen sanoi viime viikolla Helsingin Sanomissa (14.8.), että vastuuta siirtyy enemmän yksilölle ja konkreettisia esimerkkejä ovat sote-palveluiden korkeammat asiakasmaksut. Jää siis pohdittavaksi, kumpi SDP:n linja lopulta on.
On totta, että julkista taloutta on tasapainotettava. Paljon oikeudenmukaisempaa olisi kuitenkin säätää esimerkiksi maltillinen varallisuuteen kohdistuva miljonäärivero tai saattaa listaamattomien yritysten osingot asiallisen verotuksen piiriin.Indeksileikkaukset eivät ole oikotie sutjakkaisiin säästöihin. Ne olisivat suoneniskuja ihmisten peruspalveluihin.