Petteri Orvon oikeistohallituksen lyhyttä olemassaoloa ovat leimanneet vain kriisit. Yksi ministeri on eronnut natsismiflirttinsä takia.
Junnilan lähdön jälkeen myös sisäministeri Mari Rantanen on joutunut vastaamaan perustellusti rasistisiin väestönvaihdospuheisiin ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavion tekemästä natsi-Saksan ja EU:n vertaaminen on ollut esillä.
Tällä viikolla esillä ovat olleet valtionvarainministeri Riikka Purran aiemmat rasistiset ja väkivaltaa tihkuneet kirjoitukset Jussi Halla-ahon Scriptassa. Näitäkään kirjoituksia Purra ei mitenkään aluksi pyytänyt anteeksi vielä maanantaina, päinvastoin. Tiistaina ääni kellossa oli jo aivan toinen. Itse kukin voi arvioida anteeksipyynnön vilpittömyyttä, semminkin kun vielä talvella Iltalehden nostaessa samat kirjoitukset esille Purra kehotti lukijoita oppimaan lukemastaan käsiteltäessä Scriptan vieraskirjan ”riikkaa”.
Ainoana henkilönä johtajuutta valtionjohdosta on esittänyt presidentti Sauli Niinistö, jonka rooteliin ei kyllä kuuluisi puuttua tällaiseen. Mutta kun kenestäkään muusta ei siihen ole, Mäntyniemestä ollaan perustellusti jyrähdetty. Tästä ovat seurannut kauniit (ja varmasti ”todella” vilpittömät) julkilausumat ja lupaukset rasismin vastaisesta eduskuntakeskustelusta ja niin edelleen. Kauniita puheita, jotka tuskin tulevat johtamaan tekoihin.
Tämä sotku ei häviä. Puolueen, jonka politiikka pohjaa rasismille ja ennakkoluulojen lietsonnalle, on olemassaolon turvatakseen jatkettava linjallaan. Ja niin Mauri Peltokangas, Halla-aho ja muut tulevat möykkäämään. Ja itse asiassa Purrakaan ei peruutellut loppuviikosta laisinkaan vuodelta 2019 olevista kirjoituksista, joissa hän vertasi maahanmuuttajanaisia ”mustiin säkkeihin.” Orpo totesi näiden kirjoitusten olevan ”täysin hyväksymättömiä.” Siinäpä pääministeriä vietiin taas kuin litran mittaa.
Kokoomuksella on tämän nöyryytyksen sulattamisessa pitkä pinna, koska vain persut (jotka lupasivat Purran suulla ennen vaaleja, ettei pienituloisten etuuksien leikkaukset käy puolueelle) tarjoavat puolueelle mahdollisuuden ainoan mahdollisuuden leikata pienituloisten etuuksista hallitusohjelman mukaisesti. Eikä mikään muu kuin ”duunaripuolue” persut mahdollista historiallisia työelämän heikennyksiä kokoomukselle.
Vastineeksi persut saavat maahanmuuttajien kurmuutusta talouselämän kovasti kritisoimalla tavalla ja pääsyn vallan kabinetteihin tavalla, joka varmasti hivelee populistin itsetuntoa. Uhkakuvilla saatu valta on valtaa sekin, näin toki on. Ja jos hallitus näkee syksyn, työmarkkinoiden rytinä tulee laittamaan paljon katteettomasti työläisille luvanneet persun tuntin tutisemaan entisestään. Kun leikkaukset osuvat omaan nilkkaan, eivät ne tunnukaan välttämättä kovinkaan hyvältä.
Siksi kokoomus antaa vielä tehdä itsestään julkisuuspellen, koska se haluaa rahastaa jättipottiaan. Mutta jonkun kärsivällisyys loppuu jossain vaiheessa. Ehkäpä siinä vaiheessa, kun elinkeinoelämä toteaa lopullisesti mainehaitan kasvaneen liian suureksi.
Ja siitä seuraa rosvosektoriin rysäytys tälle hallitukselle. Eikä siihen välttämättä mene kauaa. Se olisi myös Suomen etu.