En olisi todellakaan voinut kuvitella vielä muutama kuukausi sitten kirjoittavani bloggausta tällä otsikolla. Toisaalta ei voi olla viisaampaa asiaa kuin muuttaa mielipidettään nopeastikin asioista tilanteen niin vaatiessa.
Venäjän täysin rikollinen sota Ukrainaa vastaa on osoittanut sen, että itänaapurin suhteen luottamus siihen on menetetty raakasti. Enpä taida todellakan olla ainoa, joka ajattelee näin.
Putin ei usko kuin voimaan, ja vaikka kuinka rauhaa rakastankin, pitää sitä takaamaan tässä tapauksessa olla vastavoima. Suomella on sinällään itsenäinen puolustusjärjestelmä, joka on uskottava. Meillä on kansanarmeija, jossa reserviin koulutetaan suuri joukko ikäluokasta. Asevelvollisuutta on toki syytä kehittää, mutta itse pidän perusteltuna sen, että mahdollisimman moni kävisi armeijan läpi jatkossakin. Meillä on myös materiaalia itsemme puolustamiseksi, esimerkiksi erittäin voimakas kenttätykistö, jossa suoritin itse muinoin asepalvelukseni Kainuun Prikaatissa.
Samalla meillä ei ole kuitenkaan turvatakuita Natolta. EU:n turvatakuut on kirjattu Lissabonin sopimukseen, ja niidenkin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa kaikin käytettävissään olevin keinon apua aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneille. Pykälää on käytetty vuonna 2015 Ranskan jouduttua terrori-iskun uhriksi.
Li Andersson totesi Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa maaliskuussa, että EU:n turvatakuista huolimatta meiltä puuttuisi sotilasliiton mukanaan tuoma pelote. EU:n turvatakuut ovat lisäksi loppuviimein varsin epämääräiset, ainakin juuri nyt. Onko varma, että voisimme luottaa niihin? Minusta emme voi. Näen Naton turvatakuiden ennaltaehkäisevän vaikutuksen paljon keskeisimpänä. Niiden merkitystä painottaa myös tuore eduskuntaan tullut selonteko.
Putin ei rakasta rauhaa, vaan haluaa levittää Venäjän rajoja tsaarin mittaan, ohjenuoranaan hänellä on kiihkokansallisen Aleksander Duginin opit, jossa Suomikin kuuluisi Venäjän imperiumiin. Näistä vastenmielisistä doktriineista huolimatta Venäjä tuskin olisi hyökännyt Ukrainaan, jos se olisi ollut Naton jäsen.
Imperialistisen ja äärikansallisen Venäjän sotakone tappaa sotilaiden ohella myös naisia ja lapsia. Butshan verilöyly on vain yksi esimerkki siitä, kuinka Venäjän armeija on täysin rikollinen joukko, joka raiskaa ja ryövää. Tälle vastenmielisyydelle ja törkeälle rikollisuudelle on vähintään korkeimman sodanjohdon hiljainen hyväksyntä tai mahdollisesti jopa aktiivinen suositus.
Putinille on vallan sopivaa pommittaa lastensairaaloita omassa sairaassa vallantavoittelun maailmassaan, joka kaikessa julmuudessaan on johdonmukaista. Väliä on nimittäin vain valtaklikin edulla, jota tämänkin sodan on kaavailtu pönkittäjäksi.
Ydinasepelote on synkkä, myönnän auliisti että ei ole kovin mahtavaa luottaa siihen tulevaisuuden rakentajana. Se, mikä ei koskaan saa tapahtua, ei edelleenkään saa tapahtua. Toisaalta pidän tärkeänä myös solidaarisuutta esimerkiksi Baltian maita kohtaan, koska myös Suomen (ja Ruotsin) Nato-jäsenyys antaisi niille keskeistä lisäturvaa Venäjää kohtaan. Meidän pitää turvata myös muita demokraattisia valtioita, ja niitä ovat kaikki muut lähimaamme pois lukien hylkiövaltio Venäjä, jota johtaa Kremlin juntta.
Yhtä kaikki on varmasti perusteltua lisätä puolustusmenoja, kuten hallitus on linjannut. Tarvitsemme ajantasaista puolustusmateriaalia, lisää henkilöstöä ja toimivat kertausharjoitukset reservillemme. Se maksaa satoja miljoonia, ja tämä ei ole ongelma. Suomi on jo toisaalta varsin lähellä käyttää Naton haluamat 2% BKT:staan puolustusmenoihin aivan ilman sen jäsenyyttä. Natossa lisäksi asehankintamme halpenisivat.
Luin tänään julkaistun ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Kantani Natoon oli jo sitä ennen muodostunut varsin selväksi, mutta nyt sen voi sanoa ääneen. Olen pohdinnan jälkeen kääntynyt Naton kannattajaksi. Aiemmin sotilaallista liittoutumattomuutta on tukenut aivan oikein ajatus säilyttää hyvät suhteet Venäjän kanssa. Nyt niitä ei ole jäljellä, ja on juuri nyt vaikeaa kuvitellakaan olevan roistovaltion kanssa. Mutta kuten selonteossa todetaan, Nato-jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön Itämereen alueella kasvaisi sille.
Luotan ulkopoliittiseen johtoomme ja eduskunnan saaman selonteon laatijoihin ja sen materiaaliin. Minulla ei voi, eikä saa olla sitä salaista taustatietoa, jota on TP-UTVAN jäsenillä. Minä kuitenkin luotan TP Sauli Niinistöön ja luonnollisesti myös oman puolueeni puheenjohtaja Li Anderssoniin. On kiistatonta, että Nato parantaisi Suomen sotilaallista turvallisuutta, vaikka jännite Venäjän suuntaan kyllä kasvaisi. Näin myös itse selonteossa vahvistetaan, koska Venäjä tulee hyvin todennäköisesti pitämään turvallisuusvaatimuksia yllä Euroopan suuntaan.
Myönteinen Nato-Kanta on omani, eikä esimerkiksi edusta johtamani Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston linjaa. Toivon, että jäsenyyden suhteen edetään ripeästi, mutta hätiköimättä. Naton pyrkimisen aikataulussa luotan valtionjohdon linjauksiin, ja uskon tarvittavaa selvitystyötä tehtävän erittäin aktiivisesti koko ajan.
Meitä ei uhkaa siis Nato, vaan Venäjä. Diktaattorin ja hänen lakejoidensa uhkailujen edessä ei tule mielestäni nöyristellä. Ja selvää on, että mitään Nato-maata kiinnostaisi hyökätä Venäjälle, vaikka äärikapitalistisen Venäjän valtion goebbelsmaisessa propagandassa muuta väitetään. Ja kuten selonteossa tuodaan esiin, joutunemme jatkossa melkoisten kyberiskujen kohteeksi. Ukrainan presidentti Zelenskyin puheen alla tapahtuneen valtionhallinnon sivujen kaatamiset olivat tästä vain pieniä esimerkkejä.
On huomattava, että Venäjä on myös uhannut Suomea sotilaallisilla seurauksilla, jos liitymme Naton jäseneksi. Putin siis selvästi lukee meidän etupiiriinsä (jota selonteossakin tuodaan esiin rakennettavaksi), liekö ilmeisesti Molotov-Ribbentrop -sopimuksen nojalla. Mutta ei Venäjää tule nöyristellä.
Tukikohtien tuominen Suomen alueelle on oma pohdinnan aiheensa. Eräs vaihtoehto voi olla Norjan malli, jossa Natomaan alueella ei ole rauhan aikana tukikohtia tai ydinaseita. Toisaalta en näe mahdottomaksi tiettyjä tukikohtiakaan, mutta itse puolustaisimme rajoja loppujen lopuksi silti. Mieluummin minä silti vaikka tuhat yhdysvaltalaista ottaisin esimerkiksi Lappiin kuin venäläiset divisioonat.
Meidän ei tule lähteä uuden suomettumisen tielle. Olemme joka tapauksessa jo nyt osa länttä EU:n myötä ja Venäjän silmissä liittoutuneita. Todellisia turvatakuita meillä ei vain ole. Puolustusvoimat ovat jo pitkälti yhteensopivia Naton kanssa. Suomella on vahva maanpuolustus, joka tukisi nimenomaan Naton eurooppalaista osaa. Jos jostain syystä Euroopassa käynnistyisi nykyistäkin isompi suursota, joutuisimme todennäköisesti siihen temmatuksi jo geopoliittisen asemamme vuoksi. Esimerkiksi Ahvenanmaa on kohde, johon Venäjä osoittaa aivan erityistä mielenkiintoa Itämerellä.
Tiedän jäsenyyden haasteet. Se murtaa vanhan pitkän linjamme ulkopolitiikassa ja olisi todellakin monelle suuri järkytys. Nato ei ole todellakaan mikään yksipuolinen ”hyvis”, ei todellakaan. Natossa joudumme aidosti valitsemaan puolemme, ja ulkopoliittinen asemamme muuttuisi sen jäsenenä pysyvästikin. Natoon kuuluu myös todella ongelmallisia valtioita, kuten kurdeja törkeästi sortava Turkki ja demokratian hylkäämisen tielle lähtenyt Unkari, joka toisaalta on myös EU:n jäsen.
Olennaista on kuitenkin se, että kannatan harkinnan jälkeen Natoa, koska tarvitsemme varmuutta tulevasta. Nato-kanta on pragmaattinen, eikä ideologinen. Mieluummin jättäisin siihen liittymättä, mutta ääriagressiivinen rajanaapurimme on aivan liian vaarallinen valtio. Emme voi elää kuin ennen ajatellen, että mitään ei ole tapahtunut.
Ruotsin kanssa on tehtävä yhteistyötä, mutta selonteossa todettavalla tavalla liitto sen kanssa ei taida olla Natoa korvaava järjestely. Ei Svea-mamman muskeli riitä Putinia vastaan.
Tarvitsemme turvallisuutta ulko- ja puolustuspolitiikkaamme, koska sosiaaliturvassa on petrattavaa, työelämässä asiat klikkaavat, koulutuksessa on kohennettavaa ja eipä ihan helppoa ole koronapandemian jälkeen mielenterveys- ja hoitovelkaa saada parsittua. Näin niin kuin muutaman esimerkin sanoakseni. Ja kaikista suurin turvallisuusuhka on kuitenkin ilmastonmuutos, joka uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta.
Natoon liittyminen on myös ratkaisu, jonka on kestettävä yli sukupolvien. Natoa voi edelleen vastustaa myös perustelluilla argumenteilla, eikä tuolloin todellakaan välttämättä ole mikään putinisti. Meidän tulee jatkossakin tehdä rauhantyötä ja edistää aseistariisunnan lisäksi sääntöpohjaista kv-politiikkaa, mutta kovin helppo asemamme ei ole, kun naapurina on valtio, joka varustautuu hampaisiin asti käyttämällä siihen meidän öljystä heille tarjoamat rahamme.
Nato-jäsenyys on keino edistää muita pyrkimyksiä maailmassa. Olemme loppujen lopuksi pieni valtio Euroopassa, joka on turvattomassa asemassa törkeästi toimivan valtion naapurina.