Suomalaisessa sote-keskustelussa puhuttiin pitkään työvoimapulasta. Nyt tilanne näyttää nurinkuriselta. Moni sosiaali- ja terveysalan ammattilainen on työttömänä tai elää määräaikaisten työsuhteiden varassa, joskin pätkästä pätkään eläminen on ollut valitettavan tuttua sote-alalla. Samaan aikaan ihmiset jonottavat hoitoon.
Ristiriita syntyy hyvinvointialueiden taloudellisesta tilanteesta. Esimerkiksi Pohteella käydään yt-neuvotteluja, joissa on jopa 500 henkilön laskennallinen vähennystarve. Tilanteen on luonut Orpon–Purran hallituksen hyvinvointialueisiin kohdistama kova leikkauslinja ja vanhojen alijäämien kattamispakko, joka ajaa etsimään nopeita säästöjä (joita kohdennetaan myös johtoportaaseen) myös henkilöstöstä, kun rahoitus kasvaa ensi vuonna vain 1,6% ja henkilöstömenot 3,8%.
Faktaa on se, että hyvinvointialueiden rahoitusmallin uudistaminen tulisi olla tulevan hallituksen merkittävimpiä tehtäviä. Faktaa on myös se, että hoitoon pääsyn viivästyessä ongelmat pahenevat. Mielenterveyden häiriöt pitkittyvät, toimintakyky heikkenee ja työkyvyn menetykset lisääntyvät.
Sote-palveluiden onnistumista ei pitäisi arvioida pelkästään sen perusteella, kuinka hyvin budjetti pysyy raamissaan. Yhtä tärkeää on kysyä, saavatko ihmiset tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan ja käytetäänkö olemassa oleva osaaminen täysimääräisesti hyväksi.
Vaikka tilanne on vaikea, ei toivoa tule menettää. Suomessa on edelleen paljon osaavia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotka tekevät työnsä täysipainoisesti ihmisten hyväksi. Meillä on korkeasti koulutettu henkilöstö, keskimäärin yhä laadukkaat palvelut ja vahva hyvinvointivaltion perinne.
Nykyinen hallitus on valinnut suunnan, jossa julkista taloutta tasapainotetaan etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksella. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä sote-palveluiden toimivuuden takaamiseksi, mutta sen on tapahduttava tavalla, joka turvaa palveluiden saatavuuden ja henkilöstön riittävyyden.
Siksi tarvitaan myös veroratkaisuja, kuten listaamattomien yritysten osinkoverohuojennuksen kaventamista, maltillista varallisuusveroa miljonääreille sekä suurituloisille annettujen veronalennusten perumista. Olisi myös luovuttava kustannustehottomien yksityisten hoidon Kela-korvauksien tilittämisestä suurten sote-jättien katteisiin ja suunnattava nämä rahat hyvinvointialueille. Rahat on otettava sieltä mistä sitä on, eikä henkilökuntaa irtisanomalla tai potilaiden tilannetta hankaloittamalla.