Haluaisin vielä ennen joulua palata Tytti-työvuorosuunnitteluun ja avata konkreettisesti, miksi olen pitänyt sen ongelmia pitkään esillä ja miksi olen ajanut niihin muutosta, jota toivottavasti nyt Pohteen aluevaltuustossa 15.12. hyväksytyn uuden linjauksen myötä ollaan vihdoin viemässä eteenpäin.
En ole kritisoinut Tyttiä siksi, että vastustaisin digitalisaatiota tai yksittäistä järjestelmää sinänsä. Päinvastoin. Työvuorosuunnittelu on yksi kaikkein keskeisimmistä työhyvinvointiin, työkykyyn ja henkilöstön pysyvyyteen vaikuttavista tekijöistä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jos automaatiolla saataisiin aikaan hyviä, ergonomisia ja ennakoitavia työvuorolistoja, jotka tukevat jaksamista, ei siinä olisi mitään ongelmaa. Hoitajille ei ole olennaista, laatiiko listat naapurin Pentti, esihenkilö vai Tytti. Olennaista on se, että listat ovat inhimillisiä ja toimivia.
Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Ylen keväällä julkistama juttu vahvisti sen, minkä olen kuullut kentältä jo pitkään. Tytti on monilla romuttanut työvuorojen ennakoitavuuden ja sitä kautta elämänhallinnan. Kun työvuoroja ei voi ennakoida riittävän ajoissa tai niihin tulee jatkuvia muutoksia, arjen suunnittelu käy mahdottomaksi. Ilman ennakoitavuutta ei voi sitoutua lasten harrastusmenoihin, suunnitella omia vapaa-ajan menoja, kuten konsertti- tai teatterikäyntejä, eikä hoitaa iäkkäiden vanhempien asioita tai lääkärikäyntejä. Tämä on keskeinen ongelma, ei sivuseikka. Kun elämä kutistuu työvuorolistojen ympärille ja vapaa-aika jää jatkuvasti epävarmaksi, kokemus hallinnasta katoaa. Asialliset työvuorolistat ovat allekirjoittaneesta paljon merkityksellisempi asia kuin jotkin muutaman kympin palkanlisät.
Hoitajat kuvasivat Ylen jutussa, kuinka vuorot vaihtelevat tavalla, joka tekee arjen suunnittelusta lähes mahdotonta. Iltavuorosta voidaan päätyä vapaapäivän kautta aamuvuoroon. Paperilla tämä voi olla sallittua, mutta inhimillisesti kuormittavaa. Uni jää vajaaksi, palautuminen heikkenee ja virheiden sekä uupumisen riski kasvaa. Omasta hoitajataustastani tiedän, ettei tällainen vuorotyö näy vain työssä, vaan kaikessa jaksamisessa.
Olen ymmärtänyt, että Tytti tarkistaa työaikalain minimivaatimukset, mutta ei aidosti huomioi palautumista. Lainsäädännön alaraja ei ole sama asia kuin ergonomisesti ja inhimillisesti kestävä tapa toteuttaa työvuorosuunnittelua. Kun järjestelmä sallii ergonomisesti haitalliset vuoroyhdistelmät, kuormitus kasaantuu. Ja se tietää vaikeuksia.
Toinen vakava puute on yksilöllisyyden huomioimisen puuttuminen. Tytissä ergonominen työvuoropohja koskee käsitykseni mukaan koko yksikköä, eikä työntekijäkohtaisia ergonomisia rajoitteita voida ainakaan toistaiseksi asettaa. Tämä on erityisen ongelmallista osatyökykyisille, ikääntyville työntekijöille ja pitkään vuorotyötä tehneille. Esimerkiksi vuosikymmentenkin yötyö ei voi olla näkymättä ihmisen terveydessä. Juuri ne työntekijät, jotka tarvitsisivat eniten suojaa, jäävät ilman sitä. Tämä on omiaan lisäämään tyytymättömyyttä ja kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta.
Ylen jutussa nousi esiin myös se, että aiemmin työvuoroja suunniteltiin monin paikoin yhteisöllisesti eli autonomisesti. Työntekijät tunsivat toistensa tilanteet ja joustivat niiden mukaisesti. Tytti on syönyt tämän joustavuuden pois. Kun järjestelmä priorisoi vain rajatun määrän toiveita, työntekijöiden kokemus kuulluksi tulemisesta heikkenee, vaikka alkuperäinen ja sinällään toki ymmärrettävä tavoite on ollut tasapuolisuus.
Esihenkilöiltä saakka saamani palaute on ollut monessa paikassa huolestuttavaa. Pienienkin muutoksien tekeminen työvuorolistaan voi Tytissä aiheuttaa ketjureaktion, jossa useiden työntekijöiden vuorokuviot rikkoutuvat. Järjestelmä ei tee todellista uudelleenoptimointia, vaan esihenkilöt joutuvat korjaamaan listoja käsin. Tämä lisää virheriskiä, kasvattaa kuormitusta ja vie aikaa. Automaatio ei ole vapauttanut esihenkilöiden työaikaa muuhun johtamiseen, vaan automaation tekemien virheiden korjaaminen on vienyt entistä enemmän työaikaa. Ojasta on menty allikkoon.
Myös lepoaikojen käsittely on Tytissä ongelmallista. Työehtosopimus mahdollistaa poikkeuksellisesti 9 tunnin lepoajan työntekijän suostumuksella, mutta käytännössä Tytti näyttää käyttävän lyhintä sallittua lepoa oletuksena. Kun poikkeuksesta tehdään normaali toimintatapa, ergonomia heikkenee järjestelmällisesti ja palautuminen jää toissijaiseksi asiaksi. Hoitohenkilökunnan v-käyrien nousu ei ole sattumaa.
Huono työvuorosuunnittelu voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Se näkyy lisääntyvinä sairauspoissaoloina, henkilöstön vaihtuvuutena, rekrytointi- ja sijaiskustannuksina sekä lopulta palveluiden laadussa. Kyse on henkilöstön hyvinvoinnin ohella myös Pohteen taloudesta, josta vastaan päättäjänä.
Siksi olen pitänyt tätä asiaa esillä ja siksi tulen pitämään jatkossakin. Tyttiä on kehitettävä niin, että ergonomia, palautuminen ja työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu ovat kaiken lähtökohta, eivät sivuseikka. Ja jos Tytti ei ala toimimaan niin, että se aidosti tukisi työhyvinvointia ja työssäjaksamista, sen toiminta on arvioitava kokonaan uudelleen ja tarvittaessa laitettava vaihtoon. Nyt tähän on olemassa selvä poliittinen tahtotila.