Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Maailma on muuttunut sadan vuoden aikana paremmaksi paikaksi elää ihmisen kannalta. Kyllä haasteita riittää jatkossakin, ja siitä pitää huolen eritoten ilmastonmuutos.
Mutta yhtä lailla kysymysmerkkejä Suomen tulevaisuuteen muodostavat myös jatkuvasti laskevat syntyvyysluvut. Meidän poliitikkojen mahtikäskyillä ei tietenkään perheellistytä jatkossakaan. Yhteiskunnallisilla toimilla on kuitenkin merkitystä siihen, tehdäänkö maailmaan se ensimmäinen tai toinenkaan lapsi. Kannustaminen on eri asia kuin synnytystalkoot. Itse rohkenen uskoa tuntevani lapsiperheen haasteet hyvin kahden lapsen isänä.
Kuluvalla vaalikaudella on tehty esimerkiksi eritoten meidän isien tilannetta parantanut perhevapaauudistus. Toivonkin jatkossa isien käyttän mahdollisimman laajissa määrin perhevapaat. En usko, että kovinkaan moni ylipäätään tulee katumaan kuolinvuoteellaan sitä aikaa, jota on viettänyt lastensa kanssa.
Ei maailma toki ole tullut valmiiksi. Esimerkiksi työelämän vaatimukset ovat edelleen tiukat, ja osa-aikaisuuksien tekeminen pienten lasten vanhemmille ei ole itsestäänselvyys. Eri puolueet ovat esittäneet lapsiperheiden elämänparannuskeinoja, mutta eräs vaihtoehto ei ole mielestäni noussut riittävästi esiin. Voisiko nimittäin lapsilisät maksaa käänteisessä järjestyksessä, jolloin esimerkiksi ensimmäisestä lapsesta maksettaisiin enemmän tukea kuin sen jälkeen syntyvistä?
Ensimmäisestä lapsesta kun kuitenkin tulee enemmän kustannuksia erilaisten (vaikkapa lastenvaunujen tai pinnasängyn) muodossa, ja tuo voisi tietyllä tavalla olla aikakin viesti, jolla kannustettaisiin perheellistymään ylipäätään. Sinällään en usko (tai en ainakaan toivo), että kukaan tekee lapsia rahan takia.
Tärkeintä on kuitenkin luoda yhteiskunnastamme entistä enemmän lapsimyönteisempi. Lapset saavat näkyä, touhuta ja kuulua kaikkialla. Lapset tekevät elämästämme rikkaampia.