Kouluvuosi alkaa pian, ja se on hyvä hetki puhua koulutuksesta. Suomalaisessa koulukeskustelussa puhutaan paljon esimerkiksi oppimistuloksista, tasa-arvosta, resurssien riittävyydestä, koulutuntien rauhallisuudesta ja maahanmuuttoon liittyvistä asiosta. Yksi asia jää kuitenkin liian usein sivuun eli poikien oppiminen.
Tästä ei pidä tehdä mitään pojat vastaan tytöt -keskustelua. Jokaisella lapsella on oikeus onnistua koulussa ja saada siihen tarvitsemansa tuki. Kun autamme niitä lapsia, jotka ovat vaarassa jäädä jälkeen, hyötyvät siitä lopulta kaikki.
Oulussa tähän on myös panostettu. Oppimisen tuen uudistuksen myötä kaupunkiin on rekrytoitu parisenkymmentä uutta erityisopettajaa ja erityisluokanopettajaa. Suunta on oikea, ja siitä kuuluu antaa tunnustusta myös valtiolle.
Silti yksi huolenaihe pysyy. Poikien lukutaito on heikentynyt jo pitkään, ja erot tyttöihin ovat Suomessa kansainvälisesti poikkeuksellisen suuria. Se ei ole vain äidinkielen opettajien murhe, sillä lähes kaikki oppiminen rakentuu lukutaidon varaan. Jos tekstin ymmärtäminen on vaikeaa, vaikeutuu myös matematiikan tehtävien, historian oppikirjojen ja luonnontieteiden omaksuminen. Jos oppi jää huonoksi peruskoulussa, ei vaikka sähköasentajaksi opiskelevaa voi turvallisesti päästä harjoitteluihin, jos hän ei osaa lukea sähköpiirroksia.
Samalla pitää kuitenkin muistaa yksi tärkeä asia. Kyse ei ole pelkästään sukupuolesta. Yhä useammin lapsen perhetausta, vanhempien koulutus ja taloudellinen tilanne selittävät oppimistuloksia jopa sukupuolta enemmän. Jos kotona ei synny suhdetta kirjoihin jo varhain, olivat ne sitten Tatuja ja Patuja, Aku Ankkoja tai jotain mutua, ei lukeminen myöhemminkään tunnu välttämättä yhtä luontevalta.
Pelkkä huolipuhe ei riitä. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja. Esimerkiksi oman joukkueeni eli Vasemmistoliiton miespoliittinen ohjelma ehdottaa, että poikien lukemiseen tähtäävät hankkeet kootaan yhteen ja niiden parhaat käytännöt otetaan käyttöön laajemmin. Ohjelmassa korostetaan myös lukevien miesesikuvien merkitystä ja vertaistukea – esimerkiksi sitä, että vanhemmat pojat lukevat nuoremmille tai innostavat heitä kirjoittamaan omia tarinoitaan ja rap-lyriikoitaan. Lukemisen ilo syntyy harvoin pakottamalla. Se syntyy silloin, kun lapsi löytää kirjan, joka oikeasti kiinnostaa.
Meillä Oulussa kannetaan oma korsi kekoon esimerkiksi Lukevin kaupunki -kampanjalla. Se muistuttaa yhtenä asiana, ettei lukeminen ole vain koulun tehtävä, vaan koko kaupungin yhteinen asia. Viime vuonna kaupunginkirjastojen lainamäärä nousi yli neljään miljoonaan, vaikka kirjastojen aukiolotunteja oli remonttien ja tilamuutosten vuoksi aiempaa vähemmän. Se kertoo siitä, että kiinnostusta lukemiseen yleensä ottaen edelleen on.
Sivistyslautakunnan puheenjohtajana, isänä ja ihan tavallisena oululaisena ajattelen, että tärkein tehtävämme on varmistaa, ettei yksikään lapsi putoa kyydistä. Se tarkoittaa riittäviä resursseja oppimisen tukeen, toimivaa oppilashuoltoa, koulunuorisotyötä ja tiivistä yhteistyötä kotien kanssa. Minusta nämä eivät ole kuluja, vaan sijoitus lasten ja koko yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Koulu ei kuitenkaan ratkaise kaikkea yksin. Turvallinen aikuinen, mielekäs harrastus, tunne siitä, että kuuluu joukkoon, ja kokemus siitä, että joku uskoo sinuun, voivat ratkaista enemmän kuin yksikään arvosana. Siksi lasten ja nuorten hyvinvointia on katsottava kokonaisuutena. Kun rakennamme parempaa koulua pojille, rakennamme samalla parempaa koulua ihan jokaiselle lapselle.
Tässä etenkin lukutaito on olennaista. Kun puhumme lukutaidosta, emme puhu vain kirjoista. Poikien lukutaidon vahvistaminen ei ole erityiskohtelua. Se on sitä, että jokaiselle lapselle annetaan yhdenvertainen mahdollisuus rakentaa oma tulevaisuutensa. oma ja kestävä tulevaisuus. Se avaa ovet koulutukseen, työhön ja aktiiviseen kansalaisuuteen.