Elämme päivää Ukrainan itsenäisyyspäivän jälkeen. Eilen Suomessakin muistettiin sankarillisesti rikollista hyökkääjää vastaan taistelevaa Ukrainaa juhlapuheissa ja väenkokouksissa.
Syytäkin muistamiselle on, mutta ennen kaikkea konkreettisen tuen Ukrainalle on jatkuttava vielä pitkään. Sitä tulee Suomenkin ja muiden länsimaiden jatkaa niin taloudellisesti kuin esimerkiksi konkreettisen ja tuntuvan aseavun myötä. Rikolliselle Venäjälle ei saa antaa periksi.
Tulevaisuudessa häämöttää valtava jälleenrakennus. Heinäkuun alussa arvioitiin, että Venäjän hyökkäyksestä on koitunut maalle 100 miljardin euron taloudelliset vahingot. Ukrainan talouden on odotettu romahtavan noin 50 prosentilla kuluvalla vuodella. Tämän lisäksi on tietenkin valtavat inhimilliset kärsimykset ja tuhannet kuolonuhrit, ja sitä myöten lankeava kaikista suurin synkkyys Ukrainassa.
Suomi voi olla monella tapaa mukana Ukrainan jälleenrakennuksesta, ja jo keväällä puhuessaan eduskunnalle presidentti Zelenskyi nosti esiin maamme koulutuksellisen osaamisen. Tätä meillä todellakin on, ja siitä ihasteli muuten myös juuri yhdysvaltalainen senaattori Bernie Sanders yhdessä opetusministeri Li Anderssonin kanssa käymässään yhteydenpidossa.
Mutta ehkä kaikista eniten auttaisi, jos antaisimme Ukrainan velat anteeksi. Tällä hetkellä maa on saanut niiden maksuun kahden vuoden lykkäyksen. Mutta epäilenpä, että vielä 2024 maan talous on edelleen niin raunioina, ettei se pysty maksamaan velkojaan. Ukrainan ulkoinen velka on vähemmän kuin prosentti EU:n kokonaisbruttokansantuotteesta. Jos haluamme antaa ukrainalaisille todellisen mahdollisuuden jälleenrakentaa maansa ja puolustaa nyt maataan, on osoitettava vanhempaa solidaarisuutta velkojen yliviivaamisen muodossa. Se olisi todellinen #SlavaUkraini – teko.