”Terveydenhoidon järjestämä kotihoito on kustannustehokas ja inhimillisesti arvokas hoitomuoto. On kaikkien etu, että huolenpitoa tarvitseva ikääntynyt tai sairas ihminen voi asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Kotihoito tulee järjestää paikallisten olosuhteiden mukaan kuvittelematta, että yhdet ja samat kriteerit sopisivat kaikkialle, ja siihen on varattava asianmukaiset resurssit.”
Näin käsitellään kotihoitoa hallituspuolue Perussuomalaisten aluevaaliohjelmassa. Samaan aikaan reaalitodellisuudessa se leikkaa kotihoidosta yli 16 miljoonaa euroa uudella linjauksellaan, jossa säästöt käytännössä pistetään digipiikkiin.
Käytännössä kotihoidosta lähtee näin ollen jopa 700 000 käyntikertaa valtakunnassa. Ja tämä on valtavasti. Jo nyt kotihoidolla on kaikilla hyvinvointialueilla kiirettä päivästä toiseen ja erilaiset digiratkaisut ovat laajasti käytössä.
Turvarannekkeet ovat olleet arkipäivää jo parikin vuosikymmentä ja etäkotihoitoa on olemassa turvaamaan esimerkiksi lääkkeen ottotilanteita. Väestön ikääntyessä palveluita saavat ikäihmiset ovat aiempaa huonommassa kunnossa ja henkilökunta ymmärrettävästi uupunutta. Tätä suota hallituksen toiminta syventää entisestään.
Kotihoitoon suuntautuva uusi leikkaus on Pohteen osalta noin 7,5% 16 miljoonan leikkauksesta eli 1,2 miljoonaa. Käytännössä tämä tarkoittaisi pahimmillaan useamman kymmenen kotihoidossa työskentelevän ammattilaisen vähentämistä.
Valitettavasti hallituksessa ei aidosti ymmärretä, että kotihoito on kustannustehokas ja inhimillisesti arvokas hoitomuoto. Leikkaus kotihoitoon olisi voitu välttää perumalla olutveron 26 miljoonan alennus ja vielä kyseisestä summasta olisi voitu suunnata 10 miljoonaa lisää kotihoitoon. Ainakin minä olisin voinut nimittäin maksaa pari senttiä lisää lauantai-illan saunakaljastani, jos kotihoito olisi paremmassa kunnossa. Lauantai-illan paniikkia muuten kuvastaa sekin, että sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso kirjoittelee selittelynmakuisia avauksen viikon ramppaus- ja yksityisyydenhäirintäpuheistaan HOITAJAT – facebook-ryhmään. Onkohan tämä valtioneuvoston jäsenelle kovinkaan kestävää viestintää?