Isoisäni oli talvi- ja jatkosodan kauhut nähnyt pioneeriluutnantti ja sotilaspappi. En ole koskaan tavannut häntä, hänen kuoltuaan 20 vuotta ennen syntymääni. Sortavalassa syntynyt Isäni on sen sijaan edelleen hengissä. Hän oli vuoden ikäinen, kun evakkokyyti lähti Karjalasta. Vuonna 1944 oli Suomessakin sota. Sodimme Venäjän, tai siis Neuvostoliiton kanssa.
Samoin tekee tällä hetkellä Venäjä Ukrainan kanssa. Se sota on tuomittu kaikin mahdollisin sanankääntein. Ja todellakin syystäkin. Venäjä on täysin rikollinen toimija, jonka diktaattori Vladimir Putin on valmis tappamaan lapsia saavuttaakseen valtapoliittiset pyyteensä. Kuinka vastenmielistä ihmisen toiminta voikaan olla?
On päivänselvää, että Vasemmistoliiton on arvioitava ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjansa uudelleen tässä tilanteessa. Eikä tässä arviossa tule mielestäni juuri nyt sulkea mitään ovia. Vladimir Putin on aivan konkreettisesti osoittanut sen, että on valmis ottaman takaisin tsaarin Venäjän rajat.
Aivan olennaista on myös muistaa huoltovarmuuden ja julkisen sektorin merkitys. Kuka joisi esimerkiksi nyt vettä turvallisin mielin Helsingissä, jos vesihuolto olisi täällä yksityistetty venäläiselle vesihuoltojätille? Suomessa on tehty sinällään jo viisaita liikkuja sen suhteen maamme kieltäessä vesihuollon yksityistäminen. Tämä esimerkkinä siitä, kuinka me Vasemmistossa olemme kiinnittäneet kriisitietoisuuteen ja turvallisuuteemme huomiota myös käytännön kenttätoiminnassamme. Meidän kuuden vasemmistoliittolaisen kansalaisaloite ”Vesi on Meidän” tuli hyväksyttyä syksyllä eduskunnassa täysin yksimielisesti.
Samaan aikaan mielestäni voi aivan hyvin olla että asiantuntija-arvioiden ja selvitysten jälkeen meidänkin tulee muuttaa linjaamme Natoon, tuohon syystäkin kritisoimaamme sotilasliittoon. Asiantuntijaarvioiden jälkeen voidaan päätyä myös vastakkaiseen lopputulokseen. Ei Nato ole mikään hyväntekijä, eikä USA ole mikään ihastuttava mallimaa.
Olennaisin kysymys on se, että saammeko NATO:lta turvatakuut ja miten tämä toteutuisi? Vai riittäisivätkö EU:n turvatakuut, joissa niissäkin olisi aidosti kehittämisen varaa. Vai onko meidän syytä jatkaa kokonaisarvion jälkeen ilman NATOA? Näinkin voi hyvinkin olla, ja tähän minäkin olin valmis vannomaan tuhatprosenttisella varmuudella erittäin vankasti vielä kuukausi sitten.
Nyt en ole enää läheskään yhtä varma. On myös viisautta muuttaa mielipiteitään. Nämä ovat vaikeita asioita, ja käykäämme tästä asiallista ja rauhallista keskustelua. Meidän on hyväksyttävä se, että meillä on erilaisia kantoja myös Natoon, kuten vaikkapa ydinvoimaankin. Kumpaakin voi perustella järkiargumenteilla puolesta ja vastaan. Kumpaisellakin kannalla oleva voi olla erittäin hyvä vasemmistoliittolainen.