Tiesitkö, että Oulu on maksanut viime aikoina vuosittain noin 20 miljoonaa euroa ns. Kela-sakkoa kaupunkimme pitkäaikaistyöttömien määrän johdosta? Heitä on paljon, esimerkiksi helmikuussa 2021 lukema oli yli 4300.
Koko kaupungissa työttömyysprosentti oli viime vuoden lopussa 14,5 prosenttia. Lukema on lähtenyt hieman korjaantumaan, mutta huhtikuun 2021 lukema 13,5% on edelleen rankka.
Vähintään yhtä hälyttävä ongelma on nuosotyöttömyys, joka on vaivannut pitkään Oulua. Se kohosi pitkälti koronapandemian takia kaupungissamme jopa 20 prosenttiin 18-24 -vuotiaiden osalta tämän selittyessä muun muassa majoitus- ja ravitsemusalan ongelmilla. Pohjois-Suomen nuorten ”Amerikka” ei näytä aina tänne tuleville myönteisimpiä puoliaan.
Mittarit menevät siis työttömyyttä tarkastellessa reippaasti punaiselle Oulussa, oli tarkastelun näkökulma melkein mikä tahansa. Työttömyyteen kytkeytyy vielä erittäin merkittävät riskit terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Turhan moni syrjäytyy tai pikemminkin syrjäytetään.
Oulun suurimpia ongelmia onkin eriarvoisuuden kasvaminen eri väestöryhmien kesken. On paljon hyvinvoivia, työssäkäyviä ja taloudellisesti kohtuullisesti toimeentulevia ihmisiä. Juuri työttömyys on omiaan lisäämään eriarvoisuutta.
Työllistämisen suhteen odotetaan paljon kuntakokeilulta, joka on jo käynnissä. Toisaalta kehysriihessä tehtiin jo linjauksia, joiden mukaan työllisyyspalvelut menisivät pysyvästi kuntien järjestämisvastuulle. Oma vaikutuksensa on vielä ns. pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla, jossa pyritään kohtaamaan asiakas nykyistä useammin.
Oulun tulisi kuitenkin satsata itsekin enemmän työllistämiseen. Se tulisi nähdä tuottavana investointina passiivisen menoerän sijasta. Mitä enemmän pitkäaikaistyöttömiä on töissä, sitä pienemmät ovat Kela-sakot.
Oli toki hyvä, että päättäessään loppuvuodesta 2020 talousarviosta päätettiin valtuustossa työllisyyspalveluiden toiminta-avustuksen määrärahaa korottaa noin 1,75 miljoonalla eurolla valtuuston liki yksimielisellä päätöksellä työllisyyden kuntakokeilun henkilökunnan palkkaamiseksi. Samaisen valtuuston kokouksen päätöksien pohjalta voi todeta olevan myönteistä, että yli 55-vuotiaille voidaan jatkossa tarjota työllisyyspalveluita oman ohjaamon kautta.
Mutta vastaavanlaisia säästöön tähtääviä satsauksia tarvittaisiin lisääkin. Silloin ei nimittäin säästetä yksin Kela-sakoista, vaan myös pienempinä sote-kuluina ihmisten pysyessä paremmin elämässä kiinni. Kymmenen prosenttia ihmisistä kun käyttää 80 prosenttia sote-palveluista. Heidän joukostaan löytyy myös paljon pitkäaikaistyöttömiä.
Olennaisinta työllistämisen kannalta on kuitenkin saada lisää potkua Oulun elinkeinoelämään. Kaupunkimme on oltava myönteinen paikka pyörittää yritystoimintaa. Esimerkiksi tonttitarjonta on tärkeä asia, mutta ei se yksin ongelmia ratkaise tai niitä selitä.
Yritysten toimintaedellytyksiin antaa lisäpotkua myös toimiva kaupunkirakenne, joka mahdollistaa kaupallisten palveluiden sujuvan käytön. Ja erinomaisen tärkeä asia on myös Oulun jatkossa antama palvelulupaus yrityksille.