Monessa yhteiskunnallisessa kysymyksessä kantani on miedontunut. Mutta on sellaisiakin, joissa olen tiukentanut linjaa.
En esimerkiksi millään näe perusteltuna, että Suomessa olisi siirtymäajan jälkeen turkistarhausta. Joskus ajattelin, että se on elinkeino, jota tulee ymmärtää ihmisten toimeentulon takia. Mutta takkini on kääntynyt, koska tämän uutisen kaltaisia viestejä on tullut aivan liian paljon monesta paikasta. Eläimien kärsimys ja kuolema on ollut jotain aivan sanoin kuvaamatonta, sairaudet ja nääntymys ovat olleet pöyristyttävää. Vertaus keskitysleiriin ei ole kaukana mielestä.
Aivan oma juttunsa on toki kuvattu viranomaisten toiminta, jossa kaikki ei ole tainnut mennä kuten Strömsössä. Ilmeisestikin nelinumeroinen määrä eläimiä on kuollut puhtaasti ihmisen piittaamattomuuden ja väärinkäytöksien takia.
Nyt onkin mielestäni selvää, että turhamaisuuteen pohjaava eläinrääkkäys on siirrettävä historiaan. Evijärven uutinen on toki hurja esimerkki, mutta kertoo täysin kohtuuttomasta kärsimyksestä, jonka luontokappaleet ovat joutuneet kohtaamaan.
Toivonkin vahvasti, että tulevaan hallitusohjelmaan saataisiin selvät linjaukset siitä, kuinka alan yrittäjille saadaan luotua riittävät mahdollisuudet siirtyä toisten elinkeinojen piiriin. Olen omalta osaltani myös valmis edistämään tätä, jos tulen eduskuntaan valituksi.
Suomessa on reilut 500 turkistarhaa, joten kyseessä ei ole suuri määrä ihmisiä. Heidän tilanteensa ja tulevaisuuden toimeentulonsa on toki otettava vakavasti ja siitä on huolehdittava.
Turhistarhauksen kritiikille on myös suomalaisten enemmistön selkeä tuki, ja tästä esimerkkinä toimii viime vuoden loppupuolella Taloustutkimuksen toteuttama kysely, jossa 80 prosenttia ihmisisistä vastusti nykymallin turkistarhausta, jossa eläimet ovat verkkopohjaisissa häkeissä ilman mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen.
Kuusitoista maata (joista 11 EU:n jäseniä) on jo kieltänyt turkistarhauksen. Seurataan perässä tulevina vuosina. Se on vain ja ainoastaan oikeus ja kohtuus.