Politiikassa on asioita, joiden suhteen olen ”kääntänyt takkiani”. Eräs niistä on ydinvoima, jonka tiukka kriitikko olin takavuosina. Ilmastonmuutoksen noustessa entistä vakavammaksi uhaksi koko maapallon tulevaisuudelle plussat voittivat miinukset.
Lisäksi tarvitsemme sähköä tätä nykyä käytännössä kaikessa inhimillisessä toiminnassa, joten sen saanti on turvattava realistisella tavalla.
Ydinvoiman tuotannossa ei synny hiilidioksidipäästöjä. Se on valtavan suuri etu erittäin moneen muuhun energiantuotantomuotoon verrattuna. Samaan aikaan ydinvoima takaa perusvoiman, jota tarvitaan esimerkiksi erittäin tärkeän, mutta olosuhteista riippuvaisen tuulivoiman kaveriksi täällä Suomessa. Tuulivoimaa on joka tapauksessa jo käytössä niin paljon ja tehokkaasti, että nykyisessäkin tilanteessa se painaa välillä pörssisähkön hintaa negatiiviseksi.
Ei atomin halkominen muuten ongelmatonta ole. Ydinvoimalan rakentaminen voi venyä hurjastikin, eikä ole luotu täydellistä ihmistä maan päälle takaamaan täydellistä turvallisuutta ydinvoimalle. Ja uraanikin tulee polttoaineena loppumaan sadan vuoden sisään.
Ja samalla ydinjäteongelma on kiistaton, ja se lienee viimeinen asia, joka tulee muistuttaman ihmiskunnan olemassaolosta säteilyllään. Toisaalta ydinjäte saattaisi ratkaista esimerkiksi USA:n energiaongelmat tuleviksi sadaksi vuodeksi eräiden arvioiden mukaan.
Vasemmistoliiton kanta ydinvoimaan on ollut pitkään kielteinen. Se on kuitenkin muutoksessa ajatellen eritoten pienydinvoimaloita, jotka saattavat tulevaisuudessa huolehtia esimerkiksi kaupunkien lämmityksestä. Olen itse jo kahdessa puoluekokouksessa peräkkäin tehnyt aloitteen, jossa avattaisiin puolueen kantaa niiden suhteen myönteisemmäksi. Mutta pienydinvoiman suhteen ollaan vielä ”selvitettävä” -linjalla, kun olisin itse toivonut jo ”edistettävä” – reittiä. Lainsäädännön muutos on joka tapauksessa toivottavasti etenemässä ja myös Vasemmistoliitto asteen verran suopeampi ydinvoimaloille. Vasemmistonuorten kanta on ollut jo hyvän tovin selkeästi myönteisempi.
Ydinvoimalaprojektit eivät ole kovinkaan yksinkertaisia. Olkiluoto kolmosen olisi pitänyt tuottaa sähköä täysillä valtakunnan verkkoon jo pieni iäisyys sitten, ja uusimmat ongelmat ovat syöttövesipumppujen säröt. Nykyisessä kriisitilanteessa toivottakoon hartaasti, että asia korjaantuu pian, koska kaikkien tuntema sähkön hinnan kriisi on valtava.
Mutta Pyhäjoellakaan ei mennyt kovin putkeen, koska Venäjän valtiolliseen toimijaan ei ole todellakaan luottaminen. Fennovoiman Rosatom-ydinvoimala meni kiville rankemman kautta ja jätti jälkeen vain taloudelliset rauniot, mutta myös huomattavan paljon ydinvoimarakentamiselle tärkeää infraa. Onkin hyvä, että kunnassa on vireillä hanke, jossa selvitetään muun muassa pienydinvoimaloiden mahdollisuus alueelle. Myös viime aikoina surullisen kuuluisaksikin Uniper-seikkailuista tullut Fortum on käynnistänyt lokakuussa selvityksen tulevaisuuden ydinvoiman edellytyksistä. Mukana on isompien voimaloiden ohella myös pienydinvoimalat. On hyvä, että hanke keskittyy Suomen ja Ruotsin markkinoille, koska Fortumin maailmanvalloituksista on saatu kohtuullisen karu palaute.
En usko itse suurten ydinvoimalahankkeiden mahtavaan tulevaisuuteen. Olkiluodon ja Pyhäjoen hankkeiden ongelmat osoittavat sen, kuinka haavoittuvia ne ovat vastoinkäymisille. Sen sijaan sarjassa valmistettavat, tyyppihyväksyttävät pienydinvoimalat voisivat aivan hyvin tyydyttää esimerkiksi kaupunkien kaukolämmön tarvetta, mutta tarvittaessa myös ”raakaa” sähköä vaikkapa sitä entistä enemmän jatkossa kaipaavan teollisuuden tarpeisiin. Nyt tarvitaan kuitenkin lainsäädäntöön notkeutta, ja myös rohkeutta löytää uudet innovaatiot. Onko tarvetta yhtä raskaille prosesseille kuin nykyisten ydinvoimaloiden osalta? Mielestäni ei, ja samaan aikaan on huolehdittava tiukasti siitä, että ympäristökysymyksistä tai teknologisista vaatimuksista ei tingitä. Ydinvoima on ydinvoimaa, vaikka pienenäkin. Rehellisesti sanottuna toivon kyllä myös, että lakia uusittaisiin jo selkeästi ennen nykyisissä kaavailuissa olevaa vuotta 2028, vaikka selvää onkin, että prosessissa ei saa turvallisuudenkaan takia hätiköidä.
Pyhäjoki voisi joka tapauksessa toimia pienydinvoimaloiden ”startup”-paikkana, johon olisin ainakin itse valmis laittamaan pelimerkkejä kiinni. Pohjois-Pohjanmaalla on jo osaamista asian suhteen, nyt tarvitaan myös rohkeutta. Olen itse valmis edistämään tätä asiaa poliittisena päätöksentekijänä.