Olli Kohonen
vasemmisto.fi -sivustolle
vasemmisto logo
15.05.2021

Mielenterveyspalvelut luovat myös ennaltaehkäiseviä säästöjä

Tiesitkö, että lastensuojelu on Oulun kaupungin siivittämänä myös merkittävää liiketoimintaa? Oulussa meni vuonna 2019 siihen rahaa kaikkiaan 35,6 miljoonaa euroa, josta oman toiminnan osuus oli vain noin 7 miljoonaa. Tämä ei ole mitenkään erityinen luku valtakunnan mittakaavassa. Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan alan palveluntarjoajista vain viidennes oli julkisia. Yksityisen lastensuojelubisneksen moraalinen ruotiminen vaatisikin aivan oman epistolansa.

Oulun toimintakertomus viime vuodelta osoittaa lastensuojelun laitospalveluiden tarpeen ja ostopalvelukustannusten nousseen. Viime vuonna alaikäisistä 1,5 prosenttia oli sijoitettuna pois kodistaan. Vielä hurjemmalta kuulostava luku on se, että sijoitusvuorokausien määrä kasvoi yli 14 prosentilla ollen 36 353. Vuonna 2019 sama lukema oli 31 831. Näiden niin sanottujen ”raskaiden” palveluiden kasvu on jatkunut jo ennen vuotta 2020. Näiden numeroiden takana on aina inhimilliset tarinat, jotka ovat usein erittäin riipaisevia esimerkiksi Kalevassa tänään kerrotulla tavalla. On varmasti niin, että poliisin soitto monelle päihdemaailmassa olevan nuoren vanhemmalle on usein nostattanut pelon sen viimeisen viestin saamisesta.

Yhtä lailla rasittuneet ovat myös lasten- ja nuorten psykiatria niin osastopuolella kuin avohoidossa, joihin molempiin kohdistuu merkittävä ylikuormitus Oulussa. Ja se kaikki on nuorten ihmishenkien aiheuttamaa kuormitusta.

Pelastakaa Lapset -järjestö kertoo valtakunnallisessa tarkastelussaan, että peräti 70 prosenttia sijoitetuista lapsista ei ole saanut tarvitsemiaan palveluita tarpeen painottuessa päihde- ja mielenterveysavun puolelle. Tämä lukema on todella hätkähdyttävä.

Onkin aivan perusteltua väittää, että raskaista lastensuojelusta voitaisiin Oulussakin saada huomattavia säästöjä, jos lasten- ja nuorten psykiatrisiin palveluihin satsattaisiin nykyistä enemmän. Miljoonaluokan satsauksia ei tarvitsisi edes välttämättä tehdä, vaan esimerkiksi valtuutettu Hanna Sarkkisen esittämä 800 000 euroa lasten ja nuorten mt-palveluihin voisi auttaa erittäin paljon asiassa. Sekään ei aivan puhdasta ennaltaehkäisyä ole, koska palveluntarve on päässyt jo syntymään.

Suomessa ei ole itse asiassa ollut koskaan niin paljoa huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia (19 000) kuin nyt on. Koko valtakunnassa on eri tavoin 80 000 alaikäistä lastensuojelun asiakkaana. Edelleen vahvasti käynnissä oleva koronakriisi voi hyvinkin rumentaa näitä lukemia entisestään, kun etäopetusajan jälkimainingit näkyvät laajemmin. Valtiovalta on sinällään suhtautunut asiaan vakavasti. Monia hyviä toimia lasten ja nuorten hyväksi on käynnistetty.

Lastensuojelu aiheuttaa aina vahvoja tuntemuksia sen ollessa monesti kriittisen luupin alla. Selvää joka tapauksessa on, että sille on tarvetta. Minä kuitenkin haluaisin leikata näistä menoista, jotka heijastuvat tulevaisuudessa kovin monella tapaa myös taloudellisesti. Perheiden elämään tulisi tarjota parempaa tukea jo neuvolavaiheesta alkaen. Tämä ennaltaehkäisevään näkökulmaan panostaminen nousee sinällään kyllä hyvin esiin esimerkiksi Oulun vuoden 2021 talousarviossa. Nyt on vain otettava härkää sarvista. Suuri vastuu on myös kuukauden päästä valittavilla uusilla valtuutetuilla.

On hyvin tunnettua, että yksi syrjäytynyt nuori tulee aiheuttamaan yhteiskunnalle jopa miljoonan euron kustannukset. Vaikka moni lastensuojelun asiakas (joka on sinällään todellisuudesta vieraantunut ilmaus) pääsee kiinni normaaliin elämään, soisi tilanteen olevan sellainen, ettei kukaan olisi joutunut noin syvälle haasteisiin.

Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tehdään sinällään paljon perhetyönä, ja se on aivan oikein. Sen lisäksi on ymmärrettävä esimerkiksi kulttuurin ja liikunnan aivan olennainen rooli ongelmien ehkäisijänä.

 

Takaisin etusivulle