Olli Kohonen
vasemmisto.fi -sivustolle
vasemmisto logo
23.03.2021

Mielenterveys, koulutus ja työ ovat keskeisimmät vaaliteemani

Pidän itseäni monet eri osa-alueet taitavana ja tuntevana yleispolitiikkona, mutta päätöksenteossa ja vaaliteemoinani haluan nostaa erityisesti esiin seuraavat asiat:

  1. MIELENTERVEYS

Pohjois-Pohjanmaalla on eniten mielenterveysperustaista työkyvyttömyyseläkettä saavia 18-24 vuotiaita. Erityinen panostus mielenterveyspalveluissa Oulussa onkin suunnattava lasten ja nuorten hyvinvointiin, mutta aikuistenkaan palveluita ei saa unohtaa. Lisäresurssit työntekijäpuolelle ovat tarpeen. Mutta keskeistä on myös lisätä läheterumbasta vapaita matalan kynnyksen palveluita, sujuvoittaa ja nopeuttaa esimerkiksi itsetuhoisten ihmisten hoitopolkuja sekä kouluttaa koulutus- sekä sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöstöä ottamaan mielenterveysasiat puheeksi ilman kainostelua. Olennaisinta mielenterveystyötä on kuitenkin rakentaa yhteiskunnan palvelut jo neuvolasta alkaen niin, että kukaan ei tarvitsisi raskasta psykiatrista apua. Tässä tarvitaan laajana kokonaisuutena niin varhaiskasvatusta, liikunta- ja kulttuuripalveluita, kouluja kuin esimerkiksi kirjastoja. Jokainen ihminen on arvokas ja tärkeä.

  1. KOULUTUS

Oulussa on taattava laadukasta koulutusta erityisesti nuorille. Suuri mahdollisuus tässä on elokuusta alkaen toteutettava oppivelvollisuuden pidentäminen ja samalla toteutuva maksuton toinen aste. Kaupungissa on oltava kattava kouluverkko, jota on kehitettävä kaupungin asuinalueiden tarpeiden ja lapsimäärien mukaan. Ryhmäkoot on pidettävä kohtuullisina ja erityistä tukea tarvitseville on taattava riittävä tuki oppimisen mahdollistamiseksi. Lukioverkko on pidettävä nykyisenkaltaisenaan. Ammatillista koulutusta kehitetään jatkuvasti vastaamaan nykyajan tarpeita. Tästä on omalta osaltaan esimerkkinä myös jatkosuunnittelussa oleva OSAO:n Kaukovainion kampus, jonne keskitetään nykykaavailuissa suuri osa keskustan ammatillisesta koulutuksesta. Kyseessä olisi suuri investointi, jonka muutos- ja toteutuskustannuksien arvioidaan olevan yli 100 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä.

  1. TYÖ

Oulun on oltava hyvä työnantaja. Valitettavasti varsinkin viime vuonna kaupungissa lähdettiin varsin toisenlaiselle linjalle. Keväällä esillä oli kaikkien työntekijöiden lomautus, mikä olisi erityisesti tässä koronapandemian tilanteessa johtanut ongelmiin esimerkiksi hoitovelan kasvaessa entisestään ja koulujen opetuksen kärsiessä. Tämä onneksi saatiin estettyä. Mutta viime syksynä päätetyt ulkoistukset ovat osoitus varsinkin kaupungin oikeiston kovasta linjasta tavallista työntekijää kohtaan.

Esimerkiksi ateria- ja puhtauspalveluiden duunarit joutuvat kärsimään tästä erittäin paljon tulojen laskiessa kuukausitasolla jopa satoja euroja. Ulkoistamisesta saatavat säästöt ovat erittäin kyseenalaisella pohjalla, ja saattavat itse asiassa lopulta jopa nostaa kustannuksia. Hyötyjinä ovat loppujen lopuksi vain monikansalliset yritykset, jotka pääsevät tahkoamaan lisää rahaa kaupunkilaisten hyvinvoinnin kärsiessä.

***

Näiden teemojen lisäksi pidän tärkeänä muun muassa huolehtia ainutlaatuisesta ympäristöstämme kestävällä tavalla. Tässä kunnallinen päätöksenteko on tärkeässä roolissa esimerkiksi kaavoitettaessa ja linjattaessa joukkoliikenteestä. Ilmastonmuutoksen torjunta on työtä, johon on paneuduttava entistä vahvemmin myös Oulussa, jonka tulisi pyrkiä HINKU-kunnaksi monen pohjois-pohjalaisen kunnan tapaan.

Myös kulttuurin roolia ei voi olla painottamatta liikaa kunnallisen palveluntarjonnan osalta. Teatteri, museot ja kaupungin taidetarjonta kokonaisuutena on Ouluun pito- ja vetovoimaa luova tekijä, joka tekee kaupungista eläväisen ja iloisen paikan. Ei kukaan elä yksin leivästä. Toisaalta esimerkiksi kulttuuri on myös merkittävä työllistävä tekijä, ja esimerkiksi Oulun kulttuuripääkaupunkihanke toteutuessaan voisi tuoda myös merkittävän piristysruiskeen aluetalouteen. Esimerkiksi Varsinais-Suomeen jäi 260 miljoonaa euroa Turun pidettyä vastaavaa titteliä vuonna 2011.

Eikä Oulussa saa missään nimessä saa unohtaa ikäihmisten asiaa linjattaessa kunnallisista palveluista. Vanhushoivan tilanne järisytti koko Suomea kaksi vuotta sitten. Monesta hoivakodissa paljastuneet väärinkäytökset ja ihmisarvoa loukkaava toiminta sai myös poliittiset päättäjät toimimaan. Olemattomat ”haamuhoitajat”, lääkehoidon laiminlyönnit ja vanhusten kokema aliravitsemus järkyttivät kaikkia. Syystäkin. Hoitajat olisivat kyllä halunneet hoitaa työnsä hyvin, mutta valitettavan usein tuo oli käytännössä mahdotonta. Monikansalliset sote-jätit olivat priorisoineet kohtuuttoman voitontavoittelun ikäihmisten hyvinvoinnin edelle.Tällä vaalikaudella onkin säädetty sitovasta 0,7 henkilömitoituksesta vanhushoivaan, johon siirrytään asteittain. Kyseessä on merkittävä edistysaskel, jonka toteutumista on kuitenkin valvottava vahvasti. Sille on taattava valtion taholta riittävät resurssit kunnille ja tulevaisuudessa myös hyvinvointialueille. Päättäjien on huolehdittava siitä, että kilpailutettujen palveluiden laatukriteerit päivitetään ja hoivakotien valvontaa tiukennetaan.

Takaisin etusivulle