Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa kokouksessa 20.5.2023 pitämäni puheenvuoro.
Ei ole aina ihan helppoa olla mies.
Tosin rehellistä on kai sanoa myös se, että moni vallankammari on kirjaimellisesti miehitetty. En kiistä epätasa-arvoa, jota Suomessakin on paljon. On sellaistakin ajattelua, jossa nainen on karkuteillä, jos on metrin päästä hellasta. Ymmärrän ja tiedostan tarpeen feminismille.
Puoluemme kahdestakymmenestä eniten ääniä saaneista ehdokkaista peräti 18 oli naisia. Meillä Oulun vaalipiirissä, jossa otimme huomattavan paljon turpiin demareiden edetessä saman verran, viisi eniten ääniä saaneista ehdokkaistamme oli naisia. Heiltä ei mitään pois, he ovat kaikki erinomaisia tyyppejä.
Mutta miksi me emme puhuttele miehiä, miksi me miehet emme saa ääniä. Rohkenen väittää, että se ei asiaosaamisestamme ole kiinni. Ongelmiin tuskin edes TikTok on yksin ratkaisu. Minullakaan ei ole tarjota kuin pohdiskelua. Mutta onko politiikkamme liian monimutkaista?
Kun työpaikan ja elannon puolesta on pelko, ei siihen tunteeseen vihreä siirtymä auta. Oman auton ja sitä myöten elämäntavan ja liikkumisen puolesta on pelko. Ei siinä joukkoliikenne tai puhe hiilinielujen tärkeydestä auta.
Eikä auta sekään fakta, että Vasemmistoliitto on tehnyt eniten työläisten puolesta. Minäkin pääsen maanantaina Oulun kaupunginvaltuustossa äänestämään useamman sadan kadunrakennusduunarin ulkoistusta vastaan.
Tuossakin äänestyksessä työelämää huonontava ulkoistus saattaa mennä lävitse persuäänillä, jotka ovat mukamaste oikein kunnon äijien asiaa ajava puolue. Höpöhöpö.
Meidät on identeettipoliittisissa peleissä haluttu kuvata turhanpäiväisinä hippeinä, jotka eivät ole työtä koskaan tehneet. Arvio on täyttä sontaa, mutta niin vain se on saatu läpi, osittain jopa omien aktiiviemme keskuudessa.
Me emme tietenkään voi alkaa kalastamaan ääniä rasismilla tai sillä että paskat nakkaisimme ilmastonmuutoksesta. Mutta mitä voimme tehdä, on ottaa entistä vakavammin epävarmuus tulevasta. Se on meillä miehillä korostuneesti suuri.
Olen mukana käynnistämässä vasemmistomiesten verkostoa, ja toivon, että ajatuksemme tulevat näkymään puolueen tulevaisuuden näkökulmissa. Me haluamme, että poikien lukutaito on parempi, jokaisella jätkällä on toimeentulon takaavaa työtä ja isänä oleminen omalla luontevalla tavallaan on mahdollista.
Vasemmistosta tulee tehdä myönteinen äijäpuolue. Ei mikään turhanpäiväisten möykkäukkojen lauma, vaan rehellisyyteen ja yhdenvertaisuuteen uskovien miesten, jotka hoitavat lapsiaan hyvin.
Mutta tarvittaessa lyövät myös nyrkkiä pöytään työpaikalla ja sanovat että, perkele tämä herrojen ketkuilu ei käy.