Kotikaupungissani Oulussa on erittäin suuria ongelmia työhyvinvoinnin puolella. Irtisanoutuneiden työntekijöitä on ennätysmäärä niin hyvinvointipalveluiden kuin koulutuksen puolella.
Lukemat ovat todella dramaattisia. Nyt olisi syytä siirtyä puheista tekoihin työhyvinvoinnin kohentamisen osalta. Eräs keino olisi palauttaa työntekijöille kulttuuri- ja liikunta (Smartum) edut. Tuolla olisi myös symbolinen merkitys. Myös määräaikaisuuksista on pyrittävä eroon. Työtä piisaa.
Edistysaskeleita kuitenkin otetaan, jos (ja toivottavasti kun) hyväksymme ensi tiistaina 16.11. hyvinvointilautakunnassa 15 sairaanhoitajan ja 15 lähihoitajan vakinaistamisen ja täten sijaispoolin luomisen.
Tämä on ainoa oikea linja työnantajana. Ei tämä kaikkia ongelmia tule oikaisemaan, mutta osaltaan kaupunginsairaalan työntekijätilanne kohenee.
Puhtaita uusia vakansseja tämä ei toisi mukanaan, siinäpä sitten aihetta tulevaisuuden poliittisille väännöille, jotka saatetaan kyllä ehkä käydä jo hyvinvointialueella!
Hyviä asioita on muutenkin tapahtunut. Viime tiistaina 9.11. Oulun hyvinvointilautakunnan kokouksessa päätimme perustaa kaksi uutta sosiaalityöntekijän virkaa erityisryhmien palveluohjaukseen.
Kyseisiin tehtäviin palkattavat ihmiset ovat mielenterveysasiakkaiden sekä vammaisten ja kehitysvammaisten kanssa työskenteleviä ammattilaisia.
Heidän tehtävänsä on muun muassa arvioida palveluiden tarve ja rakentaa kullekin sopiva yksilöllinen kokonaisuus.
Tällä hetkellä kyseisessä yksikössä on palveluohjauksessa kaikkiaan noin 3400 asiakasta ja heillä yhteensä 21 sosiaalityöntekijää. Tästä yhtälöstä saattaa päätellä sen, että aikaa yksilölliseen työskentelyyn ei välttämättä ole jäänyt kovinkaan paljoa. Heitä on ollut liian vähän ja työssä on ollut kohtuuton kiire. Lain vaatimukset ovat joutuneet koetukselle, jos asiat kauniisti muotoilee. Kaksi uutta sosiaalityöntekijää helpottaa työpainetta, vaikka ei toki maailmaa pelasta.
Olen tästä päätöksestä iloinen, koska myös arkityössäni teen jatkuvasti yhteistyötä kyseisen yksikön sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tiedän, että he venyvät jatkuvasti asiakkaidensa puolesta tehden upeaa työtä. Mutta ei heidänkään todellakaan tarvitsisi venyä näin, koska jossain vaiheessa silloin myös paukkuu itse kukin. Ja se on todellakin väärin.
Ja oikein mainiota on sekin, että Oulu palkkaa 10 uutta lähihoitajaa hoivakoteihin Rajakylään, Intiöön ja Hiiroseen. Näin tavoitetaan vanhushoivan hoitajamitoitusta, jolla taataan inhimillisempää hoivaa ja oikeutta ikäihmisille. Tämä on ainoa oikea suunta.
Ennen kaikkea niin sosiaalityöntekijöiden kuin lähihoitajien pestit ovat VAKITUISIA. Niihin on saanut vielä toistaiseksi hakijoita, kun sijaisuuksiin väki on kortilla.