Olin valmis hyväksymään tänään esitellyt suojelutyölain (joka loppuviimein pakottaa hoitajan töihin), jos se olisi erittäin tarkkarajainen ja ei rajoittaisi ihmisen perusoikeuksia yhtään sen enempää kuin välttämätöntä on.
Toisaalta aivan selvää samaan aikaan on, että ihmisellä on oikeus henkeen ja terveyteen. Se on perusoikeus kuten oikeus työtaisteluun. Kaikki perusoikeudet ovat samanarvoisia perustuslain silmissä.
Hoitoalalla on suuri epäluottamus työntekijöiden ja työnantajien välillä. Se ei ainakaan yhtään helpottanut viime kevään lakkojen yhteydessä, jolloin työnantaja kieltämättä puljuutti suojelutyöllä erikoisia tilanteita. Olin itsekin tilanteessa töissä psykiatrisella osastolla työskenellessäni, jolloin hoitajia oli välillä tuplat verrattuna normaaliin miehitykseen. Tuo olisi naurattanut, jollei asia olisi itkettänyt. Kerrotaan, että jopa hoitojonoja purettiin suojelutyönä. Tämä oli tietenkin todella törkeää työnantajalta.
Tuolloisella lakolla (jolloin tehtiin suojelutyötä) oli kuitenkin aivan selvä vaikutus työnantajan toimintaan. Hoitojonot nimittäin pitenivät suuresti monessa paikassa sen takia. Kiirettömiä hoitoja ja toimenpiteitä (kuten vaikka tekonivelleikkauksia) siirrettiin. Hoitotakuut paukkuvat edelleen.
Tärkein ja keskeisin ongelma sote-alan ongelmiin on tietenkin sietämätön työvoimapula. Sitä ei uusi ”suojelutyölaki” ratkaise. Itse asiassa olen sitä mieltä, että työtaistelutilanteen jumittuessa päälle pidemmäksi aikaa kyseinen laki vain huonontaa sitä. Kun loppuviimein työntekijä voi joutua ihan kiistatta pakolla töihin, kuka moiselle alalle haluaa hakeutua? Tämä on mielestäni erittäin perusteltu kysymys. Työnantajan vastuulla tietenkin oleva potilasturvallisuus vaarantuu aivan jatkuvasti joka päivä työvoiman puutteen takia. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, olen itsekin töissä ollut
Ja mikä on työvoimapulan syynä? Keskeisin on aivan ehdottomasti edelleen huono palkkaus, ei siitä pääse millään ylitse eikä ympäri. Itse asiassa olen sitä mieltä, että Tehyn ja Superin olisi syytä tarkentaa palkkavaatimuksiaan ylös päin, koska kyseessä on ala, jonka työtaisteluedellyksiä lainsäätäjä kiistatta vaikeuttaa. Sen tulisi olla yksi syy saada parempaa liksaa työn raskauden lisäksi. Tiedän itse aivan hyvin sen, kuinka työvuoro pitää vetää lävitse alimiehityksellä, jolloin vaikka osastolla joudutaan perumaan potilaille tärkeitä asioita kuten ryhmätoimintoja. Ei siinä sitten toivu, vaan korkeintaan pysyy säilössä.
Samaan aikaan en ole aivan varma, onko sinällään erittäin oikeita tavoitteita hakevilla Tehyllä ja Superilla välttämättä ollut aivan oikea strategia tänä syksynä. Näin suurissa työtaisteluissa ja varsinkin sote-alan ollessa kyseessä, on olennaista hakea myös ehdottoman laaja julkinen tuki näkemyksilleen.
Tarkoituksena aivan on toki saada oman jäsenistön työehdot ja palkka paremmaksi, mutta oliko oikea tapa hakea konfrontaatio nimenomaan juuri kaikkein kriittisimpien teho-osastojen lakkouhkan kautta?
Pelkään, että tämä saattoi antaa jopa kortteja työnantajapuolen käteen, joka saattoi esimerkiksi teettää tästä mielipidetutkimuksen ja osoittaa kuinka suuri osa suomalaisista vastustaa hanketta. Tuohon olikin sitten kovin monen lainsäätäjän helppo vedota. Ja pelkäänpä sitäkin, antaako tämä kaikki Kokoomukselle entistä paremmat perustelut lähteä rajaamaan työtaisteluoikeutta yleisestikin, jos se 2.4.2023 jälkeen tuleee nousemaan pääministeripuolueeksi.
Yhtä kaikki. Tänään alkuviikosta erityisen surkeaa suojelutyölakia muutettiin niin, että hoitajiin ei kohdistu uhkasakkoja (ja eikä ketään haeta poliisisaattuessa töihin), eivätkä Avit saa kieltää lakkoja kokonaan, siirtää kyllä niitä useamman kerran.
Terveydenhuollon toimivuuteen voidaan laittaa työtaisteluilla tulppaa, mutta kyllä siitä varmasti joutuu vänkäämään työnantajien kanssa kovastikin. On se silti surkea laki, ja on totta mitä SDP:n Kim Berg sanoi tänään eduskunnan täysistunnossa: ”Hoitajat petettiin.” Vasemmistoliitto sai lakiin monia parannuksia, mutta kaikkeen ei valitettavasti kyetty. Näin se on.
Olennaista olisi joka tapauksessa hakea sopua. Ja sen saaminen on ennen kaikkea työnantajan vastuulla, koska luulisi KT:n Markku Jalosenkin ymmärtävän useammankin ministerin suusta tulleen viestin siitä, että rahat palkankorotuksiin kyllä tulevat, jos sopimukseen päästään. Ja rahastahan kaikki taitaa kiikastaa juuri nyt, eikä tekstikysymyksistä. Joten KT, järki nyt todellakin käteen.
Silti polittinen päätöksenteko on aina kokonaisarvioiden tekemistä. Tämä laki ei kuulunut missään nimessä hallitusohjelmaan. Mutta kun maailma ja Suomi on kriisissä Ukrainan sodan ja energiashokin takia, eikä koronapandemiakaan ole ohitse, en usko että juuri nyt oikea aika lähteä kaatamaan hallitusta. Jos olisin kansanedustaja, niin tulisin äänestämään tämän lain puolesta, vaikka se olisikin varmasti tuohon astisen poliittisen urani vaikein ja ehkäpä jopa onnettomin teko.
Mutta koska en ole kansanedustaja vaan lähinnä kotihoidontuella ja kunnallispoliittisilla palkkioilla elävä hoitovapaalla oleva sairaanhoitaja, kirjoitan vain tämän blogin.