Tein Oulun valtuustossa 15.8 kaksi valtuustoaloitetta. Voit lukea ne alta!
Lisää julkisia keräysastioita pistosvälineille
Oulussa on tällä hetkellä huumeiden käyttäjien pistosvälineille tarkoitettuja julkisia keräysastioita vain Mannerheimin puistossa. Tämä on riittämätön ratkaisu verrattuna todelliseen tarpeeseen.
(Huomio 17.8: Pistosvälineille on roskis myös Kenttätiellä. Se ei poista tarvetta niiden lisäykseen)
Pistosvälineitä löytyy usein maastosta eri paikoista esimerkiksi Oulun lähiöistä. Yhtä lailla esimerkiksi Raksilan markettien takana on usein neuloja ja ruiskuja maassa. Pistosvälineitä on löydetty myös päiväkotien ja koulujen pihoilta.
Maassa lojuvat pistosvälineet muodostavat huomattavan turvallisuusriskin terveysnäkökulmasta, jos esimerkiksi lapset poimivat niitä leikkiensä yhteydessä.
Käytetyt neulat ja ruiskut ovat ongelmajätettä, jotka on hävitettävä. Esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella on viety laajemmin keräilyastioita paikkoihin, joista neuloja ja ruiskuja on löydetty. Niihin on jätetty erittäin paljon pistosvälineitä. Yhden kiinteän keräilyastian hinta on Tampereella ollut noin 200-300 euroa kappale.
Esitän, että Oulussa lisätään pistosvälineiden julkisia keräysastioita. Sopivat paikat niille on haettava yhdessä tahojen kanssa, jotka työskentelevät huumeita suonensisäisesti käyttävien kanssa.
Keräysastioiden lisäys parantaisi selkeästi Oulun siisteyttä ja kaupunkiturvallisuutta. Siksi niitä on perusteltua lisätä.
***
Asiointitutkimus keskustan kuluttamisesta ja liikkumisesta
Oulun keskustan alueelle on toteuttava asiointitutkimus, jossa selvitetään eri kulkumuotojen käyttäjien osuutta sinne suuntautuvasta kaupan ja palveluiden ostovoimasta. Vastaavanlaisia tutkimuksia on toteutettu esimerkiksi Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Helsingissä.
Esimerkiksi Tampereella suurin osuus keskusta-alueen kokonaiskulutuksesta on tullut jalankulkijoille eli 36%. Seuraavaksi suurin ryhmä oli autoilijat (29%), joukkoliikennettä käyttävät (27%) ja polkupyöräilijät (9%). Mainittakoon, että Tampereen tutkimus oli toteutettu koronapandemian olosuhteissa juuri ennen raitiotieliikenteen käynnistymistä.
Vastaavassa selvityksessä Helsingissä kokonaiskulutuksesta 60-70% tuli joukkoliikenteellä ja vain 8-18% autolla.
Oulussa olosuhteet ovat omansa. Täällä esimerkiksi polkupyöräilyyn on panostettu vuosikymmenten ajan usealla eri tavalla. On hyvä huomioida, että Oulussa on hyväksytty kestävän kaupunkiliikkumisen suunnitelma SUMP, jossa halutaan vahvasti panostaa kestäviin liikkumismuotoihin.
Keskustan kuluttamista ja liikkumista koskevan asiointitutkimuksen tekeminen edistäisi huomattavalla tavalla keskustan kehittämistä ja tukisi myös alueen kaupallisen potentiaalin kohentamista tutkitun tiedon pohjalta.
Asiointitutkimuksen tekeminen olisi osoitus juuri tiedolla johtamisesta, on esimerkiksi perusteltua saada tietää siitä, millaisilla kulkumuodoilla tulevien asiakkaiden myötä tulovirrat kertyvät keskustassa. Autoilla liikkuvat tekevät muiden kaupunkien tutkimuksissa usein isompia ostoksia kerrallaan, mutta esimerkiksi kävellen tai polkupyörällä liikkuvat asioivat keskustassa autoilijoita useammin ja käyttävät näin enemmän rahaa.
Asiasta on olemassa myös kansainvälistä tutkimusta esimerkiksi Torontosta Kanadasta.