Suomessa ja Oulussa on mielenterveyskriisi. Tämä on fakta, jonka moni jo tunnustaa.
OYS:n nuorisopsykiatrian jatkuva ylipaikkatilanne on noussut valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Kriisin syntymiseen emme me poliitikot ole syyttömiä. Taustalla on pitkään jatkunut resurssien vähyys, mutta toisaalta myös ennaltaehkäisyn laiminlyönti. Esimerkiksi kulttuurin, kirjaston, nuorisotyön ja liikunnan mielen hyvinvointia lisäävä vaikutusta ei edelleenkään ymmärretä riittävästi. Koronakriisin aiheuttama yksinäisyyskehitys vaikeutti tilannetta entisestään.
Ongelmiin voidaan kuitenkin hakea ratkaisuja. Mielenterveyspalveluiden tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla, ja eritoten perusterveydenhuoltoon tarvitaan lisää resursseja mielenterveysongelmien hoitoon. Tarvitaan erityisesti matalan kynnyksen keskustelumahdollisuuksia.
Samaan aikaan on oltava riittävästi osastopaikkoja. On huomioitava myös erityisesti mielenterveysalan ammattilaisten jaksaminen. Psykiatreja valmistuu Suomessa huolestuttavan vähän. Lisäksi lastensuojelun toimintamahdollisuuksista on huolehdittava.
On syytä huomata, että mielenterveysongelmia aiheuttavat myös työelämän paineet. Vanhempien ahdistus on vaikeaa, ja se saattaa heijastua myös koko perheeseen. Panostukset työhyvinvointiin on otettava vakavammin esille suomalaisilla työpaikoilla.
Yhteiskunnalliset epäkohdat ovat omiaan synkentämään mieltä. Toimeentulon ongelmat, työttömyys ja syrjintä ovat kuormittavia tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa vähentävästi poliittisin toimin.
Mielenterveysongelmien kenttä on myös moninainen. Psykoosisairaudet ovat aivan eri asia kuin masennus. Vasemmistoliiton ehdottama tahdosta riippumattoman hoidon maksuttomuus olisi myös eräs tapa kohentaa kaikista vaikeimmista psyykkisista sairauksista kärsivien ihmisten tilannetta.
Jos haluat eduskuntaan kansanedustajan, joka tietää psykiatrisen suljetun osaston reaaliteetit sairaanhoitajana, saatan olla oikea valinta sinulle.