Maksuton kouluruoka on niin älyttömän hyvä juttu, ettemme ehkä sitä tajuakaan ja sille on todella laaja tuki, siitä ei haluta leikata oikein poliittisen kentän mistään laidasta katsellen. Tämä on tosi hienoa.
Meilläkin nelosluokkalainen sanoo harva se arkipäivä sen yhdeksi kiitollisuuden aiheeksi, sitä kun iltaisin tavataan kysellä. Esimerkiksi viime viikolla kouluruokana ollut pyttipannu sai kiitosta jo edeltävänä päivänä nuoren herrasmiehen tarkastettua mitä huomenna on odotettavissa.
Kouluruoka on myös suomalainen innovaatio, joka alkoi jo toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 ja aivan ensimmäisenä maailman maana. Jokaisena koulupäivänä.
Maksuton kouluruoka on hyvinvointivaltion keskeisiä kulmakiviä. Se on sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä innovaatio, jos asian hienosti muotoilee. Aika usein se muuten entisvanhaan oli kasvispohjaista, kun tarjolla oli erilaisia puuroja. Toki ruokalistat ovat eläneet vuosien saatossa, ja vaikkapa tillilihaa harvemmalla on tullut ikävä.
Mutta ei maailma ole tullut valmiiksi. Kouluruuan ei tulisi olla säästökohde ja erityisesti lähi- ja luomuruokaan panostaminen on tapa lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia. Esimerkiksi maksuttomaan aamupalaan siirtyminen lisäisi oikeudenmukaisuutta. Koululaisten aamupala jää aika usein kotona syömättä ja se vaikuttaa myös aidosti jaksamiseen ja keskittymiseen.
Ja onpa paljon vähävaraisia koteja, jossa ei välttämättä ole varaa tarjota kovin kummoista aamupalaa. Pienituloisten lapsiperheiden määrä kaiken muun lisäksi kasvaa nykyään valtaapitävien poliittisten valintojen vuoksi. Maksuttomien aamupalojen puolesta ovat ottaneet kantaa myös THL:n tutkijat, joten tämä ei ole mikään hatusta vedetty juttu.
Joten suomalaiselle kouluruualle kuuluu kunnia. Satsataan siihen jatkossakin.