Teemat

Orpon ja Purran hallitus jättää jälkeensä sosiaali- ja terveyspalvelut, joissa leikkauksia on tehty leikkausten perään. Hyvinvointialueilla on vähennetty henkilöstöä ja karsittu palveluita. Tämä suunta on katkaistava.

Suomalaisessa sote-keskustelussa puhuttiin pitkään työvoimapulasta. Nyt moni sosiaali- ja terveysalan ammattilainen on työttömänä tai pätkätöissä, ja samaan aikaan ihmiset jonottavat hoitoon. Tilanne on nurinkurinen.

Tiedän sote-asiat niin arjen kuin päätöksenteon näkökulmasta. Olen sairaanhoitaja ja Pohteen aluevaltuutettu. Syksyllä 2026 Pohteen yt-neuvotteluissa irtisanottavia oli 300, ja seuraavaksi palveluihin kohdistui 20 miljoonan euron leikkauspaine. Esimerkiksi omaishoidon palkkioihin esitettiin jopa 30 prosentin leikkausta. Ikäihmisten hoivasta, vammaisten palveluista tai omaishoidosta ei voi loputtomasti höylätä lisää.

Vuonna 2027 Pohteen rahoitus kasvaa vain 1,4 prosenttia, kun henkilöstömenot kasvavat 3,8 prosenttia. Samalla hallitus vaatii vanhojen alijäämien kattamista aivan liian nopeasti. Hyvinvointialueilla ei ole omaa verotusoikeutta, joten vaje katetaan ihmisten arjesta.

Mielenterveys on osa sotea

Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta psykiatrisessa hoitotyössä. Tiedän, mitä tapahtuu, kun apua ei saa ajoissa. Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tarvitaan toimivaa avohoitoa, matalan kynnyksen apua ja riittävää osastohoitoa.

Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä ja kolmannes sairauspäivärahoista myönnetään mielenterveyteen liittyvistä syistä. OECD:n arvion mukaan mielenterveyden ongelmat maksavat Suomelle 11 miljardia euroa vuodessa. Silti tärkeimpiä mielenterveyspalveluita ovat kaikki muut kuin varsinaiset psykiatriset palvelut: neuvolat, varhaiskasvatus, koulut, kulttuuri ja liikunta. Orpon hallitus leikkaa nyt järjestöiltä, joiden vertaistuki pitää monen pinnalla. Avuntarve tuskin leikkaamalla katoaa.

Työvuorosuunnittelu ratkaisee arjen

Olen pitänyt esillä Tytti-työvuorosuunnittelun ongelmia ja tehnyt asiasta useita aloitteita ja esityksiä asiaan puuttumiseksi Pohteen toiminnassa. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta työvuorosuunnittelu on hoitajien jaksamisen, työkyvyn ja henkilöstön pysyvyyden kannalta yksi kaikkein keskeisimmistä tekijöistä.

Pitkät välimatkat ovat osa Pohjois-Pohjanmaan arkea

Oulun eteläisellä alueella asuu 120 000 ihmistä, ja pisimmät matkat päivystykseen OYS:iin ovat liki 200 kilometriä. Siksi olen puolustanut Oulaskankaan yöpäivystystä.

Mitä ajan

• Perusterveydenhuolto vahvaksi. Mitä vahvempi perusterveydenhuolto on, sitä kustannustehokkaampi on koko terveydenhuolto. Hoidon jatkuvuus toimii: Tuiran mallissa jokaiselle voidaan saada oma lääkäri ja oma hoitaja.
• Apua mieleen ajoissa ja läheltä. Toimiva avohoito, matalan kynnyksen palvelut ja riittävä osastohoito. Kouluilla on oltava riittävästi psykologeja ja kuraattoreita.
• Ikäihmisten hoivasta, vammaisten palveluista ja omaishoidosta ei höylätä lisää.
• Hyvinvointialueiden rahoitusmalli uusiksi. Se on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä, ja rahoitusindeksin pitää vastata sote-alan palkkakehitystä.
• Hoitajat pidetään alalla. Palkan on oltava kilpailukykyinen ja työvuorojen inhimillisiä.

Suomessa on edelleen paljon osaavia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Yhtään heistä ei ole varaa menettää.

Suomen julkinen talous on saatava kestävälle pohjalle. Orpon ja Purran hallituksen politiikka on kuitenkin osoittanut, ettei talous korjaannu vain leikkaamalla. Tarvitsemme enemmän työtä, investointeja ja kestävää kasvua.

Myös verotuksessa on tehtävä valintoja. Tavallisten palkansaajien, pienituloisten ja perheiden sijaan vastuuta voidaan kantaa enemmän siellä, missä siihen on varaa. Hallitus on tehnyt päinvastoin: se on leikannut pienituloisilta ja julkisista palveluista ja keventänyt samaan aikaan suurituloisten ja yritysten verotusta. Arvonlisäveron korotus näkyy lähes jokaisessa arjen ostoksessa.

Jos veroaste olisi edelleen vuosituhannen vaihteen tasolla, 8–11 miljardin euron sopeutustarve olisi käytännössä katettu. Rikkaiden verottaminen ei ole minusta erityisen vallankumouksellinen ajatus.

Julkista rahaa on käytettävä järkevästi

Järkevää rahankäyttöä on myös se, ettei yhteistä omaisuutta myydä pois. Luonnollisissa monopoleissa kilpailu on käytännössä mahdotonta, koska kukaan ei rakenna rinnakkain kaksia vesijohtoja tai sähköverkkoja. Tallinnassa yksityistäminen nosti veden hintaa ja vei työpaikkoja, ja esimerkiksi Pariisi ja Berliini ovat ottaneet vesihuoltonsa takaisin kunnille.

Kun Jyväskylä halusi yksityistää vesihuoltoaan, päätimme toimia. Käynnistin yhdessä muiden vasemmistoliittolaisten aktiivien kanssa Vesi on meidän -kansalaisaloitteen. Eduskuntakäsittelyyn tarvittavat 50 000 nimeä kertyivät hieman yli vuorokaudessa, ja eduskunta hyväksyi aloitteen yksimielisesti syyskuussa 2021. Tammikuussa 2025 hallitus linjasi, että vesihuollon yksityistäminen estetään kokonaan. Yksikin voi siis muuttaa maailmaa.

Sähköverkkojen kohdalla ei oltu yhtä viisaita. Fortum myi verkkonsa Kataisen hallituksen aikana, ja ainoana kauppaa vastusti Vasemmistoliitto. Kesällä 2026 kerrottiin, että Carunan verkkojen omistus siirtyy Espanjaan. Oppirahat ovat olleet kovat. Ei myydä sitä, mitä ei voi korvata.

Mitä ajan

• Talous tasapainoon kasvun kautta. Työtä, investointeja ja kestävää kasvua, ei pelkkiä leikkauksia.
• Verotuksen painopiste suuriin tuloihin, varallisuuteen ja pääomiin. Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusta kavennetaan, miljonääreille säädetään maltillinen varallisuusvero ja suurituloisten veronalennukset perutaan.
• Ei yksityistetä enää luonnollisia monopoleja. Vesi, sähköverkot ja muu huoltovarmuudelle kriittinen infrastruktuuri pidetään yhteisessä omistuksessa.
• Hyvinvointialueiden rahoitusindeksejä ei leikata. Indeksileikkaukset ovat suoria leikkauksia ihmisten arjesta.

Hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää vahvaa taloutta. Suomen pitää päästä takaisin kasvuun, ja julkinen talous on saatava tasapainoon tavalla, joka ei kasvata ihmisten välisiä eroja.

Suomen menestys on rakennettu koulutuksen ja osaamisen varaan. Siksi koulutuksesta leikkaaminen on myös huonoa talouspolitiikkaa.

Peruskoulussa jokaisen lapsen pitää saada riittävät tiedot ja taidot elämässä eteenpäin pääsemiseen. Se vaatii riittävästi opettajia ja muuta henkilöstöä, kohtuullisia ryhmäkokoja sekä tukea silloin, kun sitä tarvitaan.

Sivistyslautakunnan puheenjohtajana, isänä ja ihan tavallisena oululaisena ajattelen, että tärkein tehtävämme on varmistaa, ettei yksikään lapsi putoa kyydistä.

Lukutaito on kaiken pohja

Lähes kaikki oppiminen rakentuu lukutaidon varaan: jos tekstin ymmärtäminen on vaikeaa, vaikeutuvat myös matematiikka, historia ja luonnontieteet. Poikien lukutaito on heikentynyt jo pitkään, ja erot tyttöihin ovat Suomessa kansainvälisesti poikkeuksellisen suuria. Yhä useammin oppimistuloksia selittää kuitenkin perhetausta, jopa sukupuolta enemmän.

Oulussa on tehty oikeansuuntaisia päätöksiä. Oppimisen tuen uudistuksen myötä kaupunkiin on rekrytoitu parisenkymmentä uutta erityisopettajaa ja erityisluokanopettajaa.

Vaikeat päätökset tehdään huolella

Oulussa on 2030-luvun alussa lähes 4 000 perusopetusikäistä lasta vähemmän kuin nyt, ja se vaikuttaa väistämättä kouluverkkoon. Näitä päätöksiä ei saa tehdä hutiloiden. Vaikutukset on arvioitava huolella, ja heikoimmassa asemassa olevat lapset ja perheet on huomioitava ensin.

Mitä ajan

• Riittävästi opettajia ja kohtuulliset ryhmäkoot. Tukea on saatava silloin, kun sitä tarvitaan: oppimisen tukea, oppilashuoltoa ja koulunuorisotyötä.
• Lukutaito koko yhteiskunnan asiaksi. Poikien lukemista tukevat hankkeet kootaan yhteen, ja niiden parhaat käytännöt otetaan käyttöön laajemmin.
• Maksuton aamupala kouluihin. Maksuton kouluruoka on suomalainen innovaatio vuodelta 1943. Seuraava askel on aamupala, koska moni koululainen lähtee aamulla kouluun syömättä.
• Toisesta asteesta, korkeakouluista ja tutkimuksesta pidetään huolta. Koulutus pysyy maksuttomana, ja korkeakoulutus on Pohjois-Suomelle ehdottoman olennainen asia.

Pienen maan tärkein voimavara on osaaminen. Nämä eivät ole kuluja, vaan sijoitus lasten ja koko yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Orpon ja Purran hallitus on leikannut pienituloisten sosiaaliturvaa ja heikentänyt työntekijöiden asemaa. Samaan aikaan suurituloisille on annettu veronkevennyksiä. Politiikan suunnan pitää olla toinen.

Työstä saatavalla palkalla pitää tulla toimeen ja työntekijällä pitää olla oikeus kunnollisiin työehtoihin. Varkaus on Suomessa rikos, mutta alipalkkauksesta pääsee valitettavan usein kuin koira veräjästä. Se on väärin työntekijää kohtaan ja yhtä lailla väärin sitä valtaosaa yrittäjistä kohtaan, jotka maksavat palkat niin kuin pitääkin. Palkkavarkauden uhri on usein muualta Suomeen tullut ihminen, joka valmistaa meille lounaita tai rakentaa asuntoja.

Vuoden 2025 alussa voimaan tullut laki betonoi palkankorotukset vientialojen tasolle myös hoito- ja opetusaloilla. Kun korotusprosentti on sama, euromääräinen kuilu hyvä- ja pienituloisten alojen välillä kasvaa. Tämä on väärin.

Työelämää kehitetään työntekijöiden kanssa

Hoitajana tiedän, että jaksamisen ratkaisevat usein työvuorot. Kun vuoroja ei voi ennakoida, lasten harrastuksiin ei voi sitoutua eikä iäkkäiden vanhempien asioita hoitaa. Asialliset työvuorolistat ovat minusta paljon merkityksellisempi asia kuin muutaman kympin palkanlisät. Olen pitänyt esillä Tytti-työvuorosuunnittelun ongelmia ja tehnyt asiasta useita aloitteita ja esityksiä asiaan puuttumiseksi Pohteen toiminnassa. Työ on yhä kesken.

Työelämä on muuttunut monella tapaa kuormittavammaksi, ja mielenterveyden syyt ovat jo yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeisiin. Julkisen työnantajan pitää näyttää tässä esimerkkiä.

Turvaa huonoihin hetkiin

Kun ihminen sairastuu, jää työttömäksi tai elämä muuten kolhii, turvaverkon pitää kantaa. Hyvinvointivaltio on olemassa juuri niitä hetkiä varten.

Mitä ajan

• Alipalkkaus kriminalisoidaan. Ensin tiukat hallinnolliset ja taloudelliset sanktiot, sitten minimipalkkalaki. Rangaistukseksi ei riitä, että maksamatta jääneet palkat maksetaan jälkikäteen.
• Ammattiliitoille joukkokanneoikeus. Sen avulla liitot voivat ajaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien työntekijöiden asiaa.
• Palkankorotuksia ei sidota lailla vientialojen tasoon. Hoito- ja opetusalojen palkoista pitää voida neuvotella.
• Inhimilliset työvuorot. Ergonomia ja palautuminen ovat työvuorosuunnittelun lähtökohta, eivät sivuseikka.
• Sosiaaliturvan leikkaukset perutaan. Turvaverkon on kannettava silloin, kun sitä tarvitaan.

Hyvä arki kuuluu kaikille, ei harvoille.