Siirry sisältöön
Olli KohonenVasemmistoliitto · Oulun vaalipiiri

Meillä on oikeus parempaan

Kuluvan mielenterveysviikon teema on oikeus parempaan. Aihe ei voisi olla ajankohtaisempi. Orpon hallitus on tehnyt tietoisia päätöksiä leikata sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta. Niiden seuraukset näkyvät erityisesti niiden ihmisten arjessa, joilla oli jo valmiiksi vähiten pelivaraa. Viime viikolla THL kertoi, että pienituloisten määrä on kasvanut sadalla tuhannella Orpon hallituksen aikana.

Mielenterveys ei todellakaan koostu ihan vain mielenterveyspalveluista. Terapiaa, lääkkeitä ja osastohoitoa tarvitaan, ja hoitoon pitäisi päästä ajoissa. Mutta vastaanoton ulkopuolella on kaikki se aika, jolloin ihmisen pitäisi jotenkin pärjätä oman elämänsä kanssa. Jos elämää täyttävät köyhyys, yksinäisyys, syrjintä tai väkivalta, ei mielen hyvinvoinnilla ole kovin kantavaa pohjaa. Läheinen ihminen, mielekäs tekeminen tai paikka, johon on tervetullut, voi puolestaan merkitä paljon silloinkin, kun elämässä on muuten vaikeaa.

Mielenterveystyötä tekevänä sairaanhoitajana mietin toisinaan, millaiseen arkeen ihminen palaa tavattuaan ammattilaisen. Jos mielessä pyörii koko ajan se, millä maksaa ensi kuun vuokran, on aika paljon pyydetty, että siinä samalla pitäisi saada unirytmi kuntoon ja löytää voimia kuntoutumiseen.

Jo se, että saa asumisensa turvattua tai jonkun auttamaan etuusasioiden selvittämisessä, voi antaa tilaa sille, että hoidosta on enemmän hyötyä. Siksi myös sosiaalityöllä ja riittävällä toimeentulolla on mielenterveyden kannalta väliä.

Viimeiset kolme ja puoli vuotta ovat olleet syvästi ongelmallisia yhteiskunnallisen kehityksen kannalta. En usko, että vallan vaihtuessa kaikki mullistuisi noin vain. Esimerkiksi väestön ikääntyminen, valtiontalouden ongelmat ja Venäjän muodostama uhka olisivat seuraavankin hallituksen pöydällä. Eikä Vasemmistoliittokaan saisi kaikkia tavoitteitaan läpi, vaikka tulisi kuinka komea vaalivoitto.

Mutta siitä voi päättää, kenen maksettavaksi vaikeiden aikojen laskua pannaan. Orpon hallitus on leikannut asumistuesta ja samaan aikaan ajanut yhteisöveron alentamista. Siinä näkyy aika konkreettisesti, keneltä hallitus on valmis vaatimaan ja kenelle se on valmis antamaan. Minusta olisi jo korkea aika pyytää enemmän niiltä, joilla on siihen varaa. Pienituloisen kohdalla muutama kymppi kuussa voi ratkaista sen, mitä ruokakaupasta jää ostamatta.

Mielenterveysviikolla on syytä miettiä juurisyitä. Kun seuraavan kerran päätetään asumistuesta, asiakasmaksuista tai siitä, kuinka kauan apua joutuu odottamaan, päätetään samalla siitä, paljonko ihmiselle jää arjessa tilaa toipua. Siinä oikeus parempaan punnitaan.

Julkaistu myös Uusi Suomessa. Kaikki kirjoitukset