Kaikki säästöt eivät säästä – tapaus omaishoidon tuki

Kaikki säästöt kun eivät todellakaan säästä.

Tästä omaishoito on äärimmäisen hyvä esimerkki. Olen kirjoittanut aiemminkin Pohteen sote-palveluita määrittävän järjestämissuunnitelmaluonnoksen ongelmista. Tällä kertaa nostan esille omaishoidon tukeen esitetyn jopa 30 prosentin leikkauksen.

Leikkauksella tavoitellaan 3,7 miljoonan euron säästöä. Iso summa toki, kun Pohteelta edellytetään järjestämissuunnitelmassa jopa 20 miljoonan euron säästöjä.

Pohteella suunniteltiin muuten omaishoidon tuen niukentamista jo vuonna 2023 valtionvarainministeriön vaatiessa tuolloinkin leikkauksia. Olin itse silloinkin mukana päätöksentekijänä, ja taloustilanne oli tuolloinkin äärimmäisen tiukka. Päätimme kuitenkin luopua viranhaltijoiden esille nostamasta leikkauksesta, koska sen arvioitiin voivan lisätä raskaampien palvelujen tarvetta ja sitä kautta myös kustannuksia.

Onkin syytä kysyä: mikä on kolmessa vuodessa muuttunut?

Omaishoidossa tämä kysymys on erityisen olennainen. Jos väsynyt omaishoitaja ei enää jaksa tai taloudellisesti pysty jatkamaan, hoidettavan ihmisen avun tarve ei katoa mihinkään. Jonkun on edelleen hoidettava.

Tilalle voidaan tarvita enemmän kotihoitoa, lyhytaikaishoitoa tai pahimmillaan ympärivuorokautista hoivaa. Nämä maksavat. Myös Pohde tunnistaa itse riskin siitä, että palkkioiden leikkaaminen voi aivan hyvin johtaa omaishoitosopimusten päättymiseen.

Kyse ei myöskään ole mistään pienestä nipistyksestä tai nihrauksesta. Toisessa palkkioluokassa on noin 800 omaishoitajaa ja kolmannessa alle kymmenen. Ylen esimerkkitapauksessa reilun 1 100 euron kuukausittainen palkkio putoaisi leikkauksen jälkeen noin 770 euroon. Yli 300 euron pudotus kuukaudessa tuntuu rajusti muutenkin usein taloudellisten haasteiden kanssa kamppailevien ihmisen arjessa.

Tässä tullaan samalla paljon omaishoitoa suurempaan kysymykseen siitä, miten hyvinvointialueiden taloutta pitäisi johtaa. Budjettikirjasta voidaan aina löytää meno, josta leikkaamalla saadaan seuraavan vuoden menot näyttämään pienemmiltä. Mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa pitäisi pystyä katsomaan yhtä budjettivuotta pidemmälle. Jos säästämme tänään miljoonan ja sen seurauksena käytämme ensi vuonna puolitoista miljoonaa johonkin toiseen palveluun, emme ole säästäneet.

Olemme vain siirtäneet laskua ja jatkaneet hölmöläisten tapaan peittoa. Tyhmiä säästöjä.

Pohde on maksanut omaishoidosta valtakunnallista vähimmäistasoa korkeampia palkkioita. Sitä ei pitäisi nähdä vain ylimääräisenä menona, vaan myös investointina. Omaishoito mahdollistaa monelle ihmiselle elämän omassa kodissa ja voi samalla vähentää huomattavasti raskaampien palvelujen tarvetta.

Pohteen vaikeaa taloustilannetta ei todellakaan pidä vähätellä. Säästöjä tarvitaan, koska Orpon–Purran hallituksen rahoitusratkaisut pakottavat Pohdetta sopeuttamaan toimintaansa.

Olemme Vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmässä esittäneet 30 prosentin leikkauksen tilalle enintään 10 prosentin leikkausta sekä tarkkaa seurantaa siitä, miten muutos vaikuttaa omaishoitajien toimeentuloon ja jaksamiseen, sijaishoidon saatavuuteen sekä raskaampien palvelujen tarpeeseen.

Sekään ei ole hyvä uutinen omaishoitajille. Mutta se on olennaisesti maltillisempi vaihtoehto tilanteessa, jossa taloutta joudutaan tasapainottamaan.

Ennen päätöksentekoa pitää myös saada kunnollinen vastaus siihen, mihin 3,7 miljoonan euron säästöarvio perustuu ja miten siinä on huomioitu muiden palvelujen mahdollinen lisääntyminen.

Kolme vuotta sitten Pohde päätti juuri tämän riskin vuoksi jättää omaishoidon tuen leikkauksen tekemättä. Nyt on perusteltua kysyä, mikä on muuttunut.

Sillä kaikki säästöiksi kutsutut päätökset eivät lopulta säästä.