Tänään oli allekirjoittaneen yhteiskunnallisten aktiviteettien näkökulmasta mahdollisesti kaikista hienoin päivä. Sinällään se oli työpäivä sairaalassa kuten monesti muulloinkin, ja kävinpä illalla vielä pojan kanssa temppujumpassa :)
Harrastajapoliitikon näkövinkkelistä päivä on ollut unohtumaton sen takia, että eduskunta hyväksyi tänään reilut puolitoista vuotta sitten aluillepanemani kansalaisaloitteen vesihuollon yksityistämisen estämiseksi.
Ajatus tuli esiin Vasemmistoliiton Facebook-ryhmässä, ja lähdimme rakentamaan kuviota yhdessä Mielosen Joonan kanssa, pyytäen mukaan vielä muutamaa muutakin puoluetoveria. Superisot kiitokset jokaiselle – Vesa Plath, Hilkka Haaga, Jouni Jussinniemi, Heidi Hietalahti ja juuri Joona! VESI TODELLAKIN ON MEIDÄN!
Vesihuollon yksityistäminen on nimittäin osoittautunut kaikkialla maailmassa suunnattoman suureksi virheeksi. Se on aiheuttanut veden hinnan nousua, laadun huonontumista ja ympäristö on kärsinyt tästä älyttömästä voitontavoittelusta. Vesihuoltoon ei nimittäin voi syntyä edes kilpailua sen ollessa luonnollinen monopoli. Ei kukaan rakenna kaksia vesijohtoja tai viemäreitä.
Niin monet kaupungit ovat jälleenkunnallistaneet vesihuollon, maksettua ennen sitä kalliin laskun. Vesihuollon antaminen bisnespohjaiseksi on todella ongelmallista myös terveysturvallisuuden näkökulmasta. Luulisi, että olisimme tämän pandemian aikana jo sen merkityksen oppineet. Ja kuka haluaisi antaa vesihuollon varsinkaan monikansallisille jäteille bisneksen teolle?
En minä ainakaan. Ja sama mieltä oli kansalaisaloitteen avaamisen jälkeen puolessatoista viikossa lähes 90 000 ihmistä. Kampanjoinnin teimme lähes kokonaan netissä, eikä taustalla ollut vaikkapa järjestökoneistoa. Toki kysyimme muutamilta ihmisiltä vinkkejä erilaisten muotoiluiden tekemiseen, mutta esimerkiksi kansalaisaloitteen perustelut allekirjoittanut kirjoitti pääosin yhden Pikku Kakkosen lähetyksen aikana lapsiperheen muun härdellin pyöriessä ympärillä. Käytännössä kaikki duuni tehtiin netissä eräänkin viestisovelluksen ketjun puitteissa, muutamia tiedostoja toki jaoimme keskenämme.
Lähetimme tiedotteita toki lehtiin, hyödynsimme nettiä ja jaoimme aktiivisesti tiedotteita, mutta ennen kaikkea ajoitus kampanjalle oli oikea. Eritoten Jyväskylän älyttömät suunnitelmat yksityistää vesihuolto edes osittain olivat julkisessa keskustelussa. Käytännössä kaikki asiantuntijat torppasivat sen, ja tästä kansalaisaloite lähti liikkeelle. Se iski lävitse välittömästi saaden heti käytännössä kaikkien tuen.
Nyt eduskunta on hyväksynyt sen YKSIMIELISESTI ja kolmantena kansalaisaloitteena koskaan. Liekö koskaan tuleekaan yhtä suurta tukea aloitteelle, jota niin perussuomalaiset kuin vihreät ja oma puolueeni Vasemmistoliitto tukivat yhtä vahvasti? Jää nähtäväksi.
Olen kuitenkin erittäin onnellinen siitä, että kansalaisaloite meni lävitse ja yksityiskohtainen lainsäädännön valmistelu vesihuollon yksityistämisen estämiseksi alkaa. Malleja tähän on lukuisia. Mallia voittaa vaikkapa Norjasta, jossa vesihuollon infrastuktuurin yksityistäminen on kielletty lailla. Ruotsissa määräysvallan on oltava julkisella toimijalla, jonka ansiosta erityistä voittoa ei voi tulla. Itävallassa vesihuollon yksityistäminen on estetty ymmärtääkseni peräti perustuslain tasolla. Vaihtoehtoja on.
Kiitokset ennen kaikkea lähes 90 000 allekirjoittajalle vielä kerran ja todellakin myös koko eduskunnalle. Aloitteen hyväksyminen vaati varmasti rohkeutta, koska Suomessakin on tahoja, jotka olisivat Vesi on meidän -aloitteen halunneet torpata. Mielestäni kansalaisaloitteemme kertoo myös tarinan siitä, kuinka Suomessa löytyy loppuviimein tavallisillekin ihmisille mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Jokainen aloitteen tekijä on Vasemmistoliiton aktiivi, mutta tässä toimessamme emme nostaneet suoraan puoluevärejämme esiin, vaikka emme niitä sinällään piilotelleetkaan.
Joka tapauksessa nyt on syytä juhlia, vaikka ottaa vielä yksi lasillinen erinomaista suomalaista kraanavettä. Huomenna on taas arkinen työpäivä, jossa vesi on yhä vahvemmin jokaisen perusoikeus.