Oulu on äärimmäisen hieno paikka. Se on myös oma rakas kotini, johon synnyin 41 vuotta sitten.
Se on paikka, jossa toivottavasti saan jatkossa elää ja vanheta, tehdä työtä, vaikuttaa myönteisesti yhteisööni ja elää perhe-elämää.
Mutta itse Oulun kaupunki on ongelmissa. Tällä hetkellä talous on tosin mennyt jo parempaan suuntaan, kuten näkyy ensi maanantaina 8.11. käsiteltävässä taloustiedonannossa, jonka esittelytekstistä suora lainaus alla:
”Syyskuun toteutunut vuosikate 73 milj. euroa oli edellisvuoden vastaavaa ajanjaksoa 23,8 milj. euroa parempi. Vuosikatteen edellisvuotta parempi toteuma perustuu pääosin suotuisaan verorahoituksen kertymään. Syyskuussa laaditun ennusteen perusteella arvioidaan tilikauden tuloksen olevan noin 19,7 milj. euroa alijäämäinen ja toteutuvan 33,2 milj. euroa talousarviota parempana.”
Kaupungin verokertymä on ollut karttuisampi kuin ennakoitiin, ja ihmekö tuo. Maan taloudella menee mukavasti, ja se näkyy luonnollisesti myös Oulussa. Tuomiopäivä ei ole koittamassa, vaikka tarkkana on tietenkin oltava. Oulu lle ennakoidaan edelleen alijäämäistä tulosta.
Sen sijaan mätää on nähtävissä kaupungin työntekijöiden irtisanoutumisissa. Käytännössä niin sairaanhoitajia, varhaiskasvatuksen opettajia kuin esimerkiksi koulupsykologeja on lähtenyt enemmän kuin minään vuotena tarkastelun alkuajankohdasta v. 2017 alkaen.
Tämä on kovin ymmärrettävää, koska ihminen ei keskimäärin halua käyttää ainutkertaista elämäänsä huonossa työpaikassa. Oulun kaupunkia pidetään monesti kehnona ja kiittämättömänä työnantajana.
Valitettavasti Oulu onkin vienyt pois suurelta osin henkilöstöedut, mainittakoon esimerkiksi Smartum-setelit. Ne olisi saatava takaisin, ja tämä voisi osaltaan parantaa Oulun tilannetta esimerkiksi sote-alan kilpaillussa työnantajakentässä. Smartumeiden palauttaminen on asia, jota Vasemmistoliitto ajaa Oulun kunnallispolitiikassa.
Olen itse pyrkinyt jo luottamustehtävissäni laittamaan tikkua ristiin sen puolesta, että Oulu olisi parempi työnantaja. Esityksestäni hyvinvointilautakunta otti yksimielisesti tulevan vuoden talousarvioesitykseensä seuraavan linjauksen:
”Laaditaan suunnitelma työvoiman saatavuuden turvaamiseksi ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Tämä vaikuttaa myös tulevan hyvinvointialueen työvoiman saatavuuteen.”
Mutta nyt tehtävänä on tehdä työtä sen puolesta, että tämä kirjaus realisoituisi. Oulu voisi ottaa aivan hyvin mallia esimerkiksi Hailuodosta, joka sai työhyvinvoinnin edistämisestä valtakunnallisen mielenterveyspalkinnon. Äitini kotikunnan muut viimeaikaiset käänteet asian suhteen eivät tosin ole järin upeat, mutta se on jo toinen tarina.
Oulunmaassa ei tarvitsisi olla mätää. Oulu voisi olla hyvä työnantaja. Ja tulee varmasti olemaan parempi, jos sen puolesta vain ponnistellaan laajalla rintamalla.