Yle teki eilen ansiokasta journalismia kertoessaan nuorisopsykiatristen osastojen vaikeista ylipaikkatilanteista lähes koko valtakunnassa. Ongelma ei ole uusi ja yllättävä, koska esimerkiksi täällä Oulussa lasten ja nuorten psykiatriset mielenterveyspalvelut ovat olleet kovilla jo hyvän tovin.
Ylipaikoilla oleminen on erittäin suuri ongelma, koska tuolloin hoidon laatu kärsii huomattavalla tavalla. Hoitohenkilökunta joutuu jakamaan huomion yhä useamman potilaan kesken. Esimerkiksi levottomat ja aggressiviset potilaat edellyttävät normaalitilanteessakin usein enemmän henkilökunnan työpanosta ja valitettavasti kaikille tuolloin ei voida tarjota esimerkiksi keskusteluapua samalla tavoin.
Luotan siihen, että kaikilla Ylenkin jutuissa esitellyillä osastoilla on ammattitaitoinen henkilökunta. Oulusta tunnenkin henkilökohtaisesti kovin monta nuorisopsykiatrian huippuosaajaa. He työskentelevät oman aikuispsykiatrisen kotiosastoni välittömässä läheisyydessä Peltolassa. Teemme monesti yhteistyötä esimerkiksi oman spesialiteettialani syömishäiriöiden hoidon merkeissä.
Nuoret ovat sinällään osaavien ihmisten käsissä. Mutta onko Suomessa tarpeeksi mielenterveysalan väkeä töissä, se on vallan toinen kysymys. Valitettavasti psykiatria on suurten haasteiden parissa koko valtakunnassa. Alan lääkäripula on erittäin suuri. Se näkyy jo Oulussakin, vaikka täällä on lääketieteellinen tiedekunta. Eläköityminen kiihtyy tulevina vuosina entisestään ja vetovoima on huono.
Nuorisopsykiatrian puolelle haki Oulun yliopistossa nolla (0) ensisijaista hakijaa erikoislääkärikoulutukseen. Henkisesti raskaaseen työhön, jossa ei juurikaan ole tarjolla yksityisen sektorin hyväpalkkaisia duuneja, ei ole kiinnostusta. Hoitajistakin on jo pulaa, varsinkin lyhytaikaisia sijaisia on vaikeaa saada. Tiedän tämän henkilökohtaisesti arjen duunipäivistäni.
Mielenterveyspalveluihin tarvittaisiin joka tapauksessa lisää resursseja. Uskon siihen, että hallituksen kehysriihessä kaikesta muusta turbulenttiudestaan huolimatta tehdään asian suhteen viisaita päätöksiä. Erittäin vaikea etäopetusaika on tuonut mukaansa opetusvelan, jonka lyhentämisessä ei voi vitkutella hetkeäkään. Tämä velka kun ei ole nollakorkoista valtionvelan tapaan, vaan kertautuu kahta kauheammaksi, jos tilannetta ei korjata. Muutenkin koronan aiheuttamista ongelmista piisaa tutkimustuloksia. Niistä kertoo esimerkiksi THL. Perheillä on yhä enemmän ongelmia ja lastensuojelun tarjoamaa tukea tarvitaan kipeästi.
Itse asiassa tarvitaan lisää auttavia työntekijöitä lasten ja nuorten pariin aina varhaiskasvatuksesta lähtien. Olennaista on myös kouluissa tapahtuva auttaminen esimerkiksi koulukuraattorien ja psykiatristen hoitajien toimesta.
Entäpä itse opetus ja sen järjestelmät? On nimittäin syytä pysähtyä miettimään Mieli ry:n Kristian Wahlbeckin toteamusta siitä, kuinka koulujen valinnanvapautta lisänneet uudistukset on tehty vahvojen oppilaiden ehdoilla. Nähdäänkö tässä lasku siitä kaikesta?
Yhtä lailla olennaista on esimerkiksi taata nuorille hyvät mahdollisuudet harrastaa. Vaikka meillä Oulussa kaikki asiat eivät ole kunnossa, ovat kaupungin linjaamat alle 18-vuotiaiden maksuttomat liikuntavuorot taanneet monelle pienituloiselle mahdollisuuden harrastaa liikuntaa. Se edesauttaa myös mielen hyvinvointia. Ja eipä voi olla kehumatta Oulussa käytössä olevaa Byströmin Ohjaamoa, jossa moniammatillinen tiimi lähtee edistämään nuorten asioita hänelle henkilökohtaisesti räätälöidyllä tavalla.
Kun ongelmista napataan kiinni ennen niiden kärjistymistä, ei välttämättä tarvita raskaita erikoissairaanhoidon palveluita, joita Ylenkin jutussa kuvataan. Sairaalavuorokaudet ovat osastojen potilaille inhimillisesti raskaita, mutta tietävät suuria summia myös kuntalaskutukseenkin.
Suosikkibändini Maustetytöt laulaa hittibiisissään ”Kaikki tiet vievät Peltolaan”. Toivon silti sydämestäni, että mahdollisimman harva tiet veisivät tänne. Mutta apua täällä pyritään antamaan jatkossakin, niin nuorten kuin aikuistenkin puolella. Mutta eipä sitä helpoksi ole tehty itse kullekaan. Ensi yönä minulla on kuitenkin taas etuoikeus valvoa Peltolassa.