Erilaiset sote-kysymyksiin liittyvät luottamustehtävät niin Oulun kaupungissa kuin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ovat vieneet useamman päivän allekirjoittaneen viikoista viimeisen reilun puolen vuoden sisään.
Pohjois-Pohjanmaalla hyvinvointialue rakentuu reipasta vauhtia, hallintoa puretaan ja pohjan kaikelle toiminnalle luova strategia on jo tehty.
Ei tässä meno silti hidastu, vaan hommia tehdään hyvällä vauhdilla niin, että ensi vuoden alussakin voidaan tarjota sote-palveluita ihmisille varmasti uudistuvissa puitteissa niin, että palkanlaskenta toimii, ateria- ja puhtauspalveluista huolehditaan ja käytännön koukerot esimerkiksi ICT-ratkaisujen osalta ovat jonkinlaisessa kuosissa. Nämä ovat erittäin olennaisia asioita varsinaisten sote-palveluiden toteuttamiseksi, ja myös niihin keskitytään aktiivisesti hyvinvointialueen valmistelussa.
Kuosissa eivät sen sijaan ole sote-ammattilaisten asiat. Työmarkkinat ovat tuhannen juntturassa kaikkien tietämällä tavalla. Ei ole aivan helppoa valmistautua jatkoon, kun joukkoirtisanoutumisten uhka leijailee hyvinvointialueiden yllä.
Yksi asia on noussut esiin käytännössä kaikissa sotea koskevissa luottamustoimissani jo hyvän aikaa. Niissä on nimittäin puhuttu aina alan työvoimapuutteesta. Vaikeaa on saada niin koulupsykologeja, sairaanhoitajia Oulun kaupunginsairaalaan, lääkäreitä psykiatrian osastolle tai milloin minnekin. Alan tilannetta entisestään synkentäviä eläköitymislukemia esitellään toistuvasti.
Erään varsin pysyttävän esityksen pitivät johtajaylihoitaja Merja Meriläinen ja sosiaalijohtaja Leena Pimperi-Koivisto viime maanantaina olleessa aluevaltuuston kokouksessa. Kunta-alalta jää eläkkeelle vuoteen 2031 mennessä Pohjois-Pohjanmaalla 33,5% työntekijöistä. Ja heistä uupelo on nytkin suuri. Kymmenen vuoden sisään maakunnassa eläköityy noin 1020 sairaanhoitajaa ja 1180 lähihoitajaa. Samaan aikaan esimerkiksi lähihoitajakoulutuksen vetovoima on monessa paikassa sukeltanut. Sinällään suhteessa EU-maihin Suomessa on paljon hoitajia ja vaikkapa Eurostatin mukaan 3% työvoimasta on hoitajia tai kätilötä. Ongelma on vain siinä, että he eivät pysy alalla tai menevät ulkomaille harjoittamaan ammattiaan.
Tilanne on sama käytännössä kaikkialla Suomessa ja itse asiassa kaikkialla länsimaailmassa. Emme me muuten olisi rekrytoimassa Filippiineiltä niin innokkasti hoitajia.
Olenkin kohtuullisen varma, että tulevien eduskuntavaalien keskeisiä teemoja tulee olemaan sote-alan työvoimapulan ratkaisu. Vaikka siinä aivan ehdottomasti tarvitaan lisää palkkaa ja parempaa työhyvinvointia + johtamista (joiden sisältöä turhan harvoin määritellään), on myös sote-alan lommoja saanutta imagoa korjattava. Uskon, että siinä myös meillä alan ammattilaisilla voisi olla paljon tehtävissä. Alalla on erittäin monessa paikassa aivan kiistaton ja vääränlainen kiire, eikä tilipussit ainakaan hoitajille häävit ole.
Meillä Pohjois-Pohjanmaalla on todella iso haaste edessä tulevalla vaalikaudella eläköitymisten lisäksi, koska myös OYS:ssa irtisanoutuneiden sairaanhoitajien määrä on lisääntynyt. Ja aivan sama kuvio on olemassa myös Oulun kaupungilla (jossa erityisenä ongelmana on työssä jaksaminen ja vetovoima on verrokkeja huonompi), ja nämä kaksi ovat merkittävimmät työnantajat hyvinvointialueelle siirtyvistä organisaatioista. Hyvät neuvot ovat todellakin kalliit. On hyvä kysyä, onko tässä kaikessa kyse noidankehästä vai uudesta normaalista henkilöstön määrän suhteen vai näiden kahden yhdistelmästä.
Toisaalta näin aikuisena alalle kouluttautuneena voin sanoa, että tässä työssä on valtavan paljon hienoja puolia. Ihmisten kohtaaminen, onnistumiset auttamisessa ja naurut työkaverin kanssa. Ei minua harmita lähteä aamuisin psykiatriselle osastolle. Samaan aikaan tiedän, että kaikki kollegat eri työpaikoissa eivät jaa tätä tuntemusta. Heillä on siihen varmasti hyvät perustelut.
Pidän erittäin todennäköisenä sitä, että tulevissa eduskuntavaaleissa sote-ammattilaisten pula on aivan olennainen kysymys. Vasemmistoliitolla on jo omat selkeät vastaukset aiheeseen, ja toivon että jokainen puolue rakentaa oman vaihtoehtonsa. Ilman sellaista ei voi ratkaistava ensi vaalikauden ehkä suurinta ongelmaa.