Sivistyslautakunnan puheenjohtajalta seuraa nyt pitkä teksti, joka ei kyllä ole oikeasti mitään höpöhommaa vaan minusta ihan asiaa. Kyseessä on massiivinen juttu.
Oulun poliittisella kentällä pitkään puhuttanut sivistys- ja kulttuuripalveluiden palveluverkkoesitysraportti on nyt julki. Ja nyt alkaa poliittinen meininki kaupungissa varmasti lämpeämään, vaikka ulkona on pakkasta.
Todettakoon ensiksi, että kymmenen vuoden aikavälillä tarkastellen perusopetusikäisten lasten määrän nopea väheneminen Oulussa on tosiasia, jota ei voi sivuuttaa, kun tarkastelemme sivistys- ja kulttuuripalveluiden palveluverkkoa. 2030-luvun alussa ennakoidaan Oulussa olevan lähes 4000 tämän ikäistä lasta vähemmän kuin nyt. Ja nämä lapset ovat jo syntyneet lukuvuotta 2032-2033 ajatellen.
Oppilasmäärien dramaattinen lasku tai oikeastaan romahdus vaikuttaa väistämättä tiettyjen koulujen toimintaedellytyksiin, ja siksi viranhaltijoiden esitys on otettava vakavasti. Viranhaltijat ovat tehneet oman esityksensä myös meidän päättäjien päättämien talouslukujen pohjalta, ottaen huomioon myös sen, että arvioitu oppilasmäärän vähenemä tarkoittaisi miltei 40 miljoonaa vähemmän valtionosuuksina. Ja se on massiivinen summa Oulun kaupungin budjetissa.
Samalla on kuitenkin muistettava se, että tässä ei ole kyse vain säästöistä tai koulurakennuksista, vaan yhtä lailla ammattitaitoisen henkilöstön työstä ja alueiden elinvoimasta ja ennen kaikkea lasten tulevaisuudesta.
Palveluverkkoselvityksen julkistaminen käynnistää nyt toden teolla poliittisten ryhmien väliset neuvottelut. Niiden on onnistuttava ja ne tulevat olemaan aivan varmasti tasapainoilua. Samalla tarvitaan aitoa vuoropuhelua kuntalaisten ja henkilöstön kanssa.
Selvää minusta on sekin, että päätöksenteko ei saa olla mekaanista runnomista, vaan vaikutusten arviointi on tehtävä erityisellä huolella ja aidosti hyödynnettävä sitä lopullisissa ratkaisuissa. Tässä vaiheessa mikään ei ole vielä lukittu. Toki valtuustosopimus vaikuttaa Oulussa myös palveluverkkoratkaisuissa, mutta sillä ei suljeta yhtään koulua, kirjastoa, museota tai liikuntapaikkaa.
Yhtä kaikki: Palveluverkkoesitystä tulee tuunata. Erityisen tärkeää on, että oppilasmäärien kehitystä tarkastellaan kokonaisuutena mahdollisimman luotettavasti ja koulukohtaisesti kun teemme päätökset. Yksittäisen koulun tilannetta ei voi arvioida irrotettuna lähialueen laajemmasta kehityksestä.
On myös tunnistettava, että ennusteet ovat aina ennusteita. Ja siksi niiden pohjalta tehtävien päätösten on oltava harkittuja ja joustavia. Ainakaan minä en ole valmis tekemään hätiköityjä päätöksiä, ottaen huomioon etenkin sen, että varhaiskasvatusikäiste lasten määrän arvioidaan kääntyvän nousuun 2030-luvulla. Tosin kuten aiemmin on todettu, koulunsa aloittaneiden määrä tiedetään pitkälle 2030-luvulle.
Oppilasmäärien lisäksi on tarkasteltava koulurakennusten kuntoa ja tulevia investointitarpeita. Kaikki rakennukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, eikä pelkkä lyhyen aikavälin säästö saa ohjata ratkaisuja. Pitää oikeasti miettiä miten koulumatkojen pituus ja niiden turvallisuus toimivat.
Vasemmistoliitolle on erityisen tärkeää, että päätöksenteossa huomioidaan heikoimmassa asemassa olevat. Erityisryhmien tarpeista on huolehdittava ripeästi ilman, että jo valmiiksi kuormittuneiden lasten ja perheiden huoli kasvaa. Erityiskoulujen jatko on turvattava sellaisella tavalla, että kaikki saavat avun ja tuen. Toimivia kokonaisuuksia ei saa hajottaa.
On myös syytä muistaa, että palveluverkkoselvitys sisältää paljon paljon muutakin kuin perusopetuksen kouluverkon. Myös näissä esityksissä esimerkiksi museoiden ja liikuntapaikkojen on paljon neuvoteltavaa. Nyt tarvitaan malttia, kuuntelemista ja kykyä tehdä päätöksiä, jotka kantavat pitkään mutta eivät kuitenkaan vedä jalkoja tulevaisuuden alta.